| Mika's profileMixmaailmaPhotosBlogLists |  Tools  Help |
HellDone
30 December Ihmisen poika
28 December Suuntailua: cafiaario
Suuntailua: munamankeli
27 December Humboldtin virrassa 175 vuotta ja muutama tunti sitten brittien kuninkaallisen laivaston priki HMS Beagle irtaantui Plymouthin laiturista kapteeni Robert FitzRoyn komentojen mukaan. Kannella etääntyvää kotimaataan katseli reilu parikymppinen Charles Robert Darwin. Päämääränä oli Etelä-Amerikan rannikko. Matka tuli muuttamaan maailman, mutta Darwinin mielessä maailma oli eteläisen Amerikan tuntemuksen osalta jo muutettu. Myöhemmässä kirjassaan The Zoology of The Voyage of HMS Beagle Darwin siteerasi ahkerasti aikansa yleisneron Alexander von Humboldtin kokemuksia omalta matkaltaan, osoittaen näin kunnioitusta esikuvalleen. Biologiaa ei ole ilman Darwinin lanseeraamaa evoluutioteoriaa. Humboldt puolestaan perusti akateemisen maantieteen yhdessä aikalaisensa Karl Ritterin kanssa. Darwin tunnetaan hyvin, mutta Humboldt on yhä arvoitus. Millainen mies kiinnostui ensimmäisenä alasta jota nyt opetan päivittäin lukiolaisille?Humboldt ei ole helppo tapaus. Hän hävitti koko kirjeenvaihtonsa, joten hänen ajatuksensa on luettavissa vain julkaisujen rivien väleistä tai aikalaisten kuvauksista. Humboldt ei malttanut nysvätä paikallaan, joten harva pystyi seuraamaan hänen toimiaan vuotta pidempään. Hänestä on kirjoitettu muutama arasteleva elämäkerta - tuoreimmat viitisen kymmentä vuotta sitten. Kattavin tarina Lives of The Brothers Humboldt on saatavissa verkosta, samoin kuin Humboldtin keskeinen tuotanto. Neron syvin olemus jäänee kuitenkin ikuisesti arvoitukseksi. Faktat sentään tunnetaan. Friedrich Heinrich Alexander Freiherr von Humboldt syntyi Preussin armeijan upseerin ja ranskalaisen hugenottiperheen tyttären kuopukseksi 14.9.1769. Isän kuoleman jälkeen äiti kasvatti poikansa Alexanderin ja Wilhelmin tiukkaan calvinistiseen kuriin. Kuten niin usein, nuori nero oli surkea opiskelija, joka selviytyi poliittisesta historiasta, taloustieteistä, insinööritieteistä ja klassisista opinnoista vain äitinsä painostuksesta. Sitten kasvitiede kolahti. Mieli alkoi palaa eksoottisemmille yhteytysmaille. Opiskelu Göttingenin yliopistossa upotti hänet lopulta kasvien, eläinten ja kivien maailmaan. Kun tuleva poliitikko, filosofi ja lingvistikko William teki uraa Saksassa, Alexander suuntasi äidiltä perimänsä säätiön rahoilla kustantamansa matkan keskiseen ja eteläiseen Amerikkaan 1799-1804. Yhdessä kasvitieteilijä Bonplandin kanssa retkue palasi Saksaan mukanaan käsittämätön määrä uutta tietoa lähes kaikilta luonnontieteen aloilta, teoreettista fysiikkaa ehkä lukuun ottamatta. Kierrettyään maailmaa Amazonilta Jeniseille hän aloitti massiivisen Kosmos-kirjasarjansa kirjoittamisen vuonna 1820 ja julkaisemisen vuonna 1845. Elämänsä loppuvaiheet Humboldt vietti pääosin kotimaassaan kirjoittaen, hoitaen professuuriaan ja toimien erilaisissa poliittisissa ja diplomaattisissa tehtävissä. Hänellä oli hyvät suhteet niin Euroopan kuin Amerikankin poliitikkoihin - Ludwig Filipistä Thomas Jeffersoniin. Vuoden 1857 lievän halvaantumisen seurauksena Humboldtin terveys alkoi pettää. Hän kuoli 6.5.1859 arvostettuna moniosaajana. Mikä ajoi miehen sellaiseen paloon? Hän oli taitava kaikessa mihin hän ryhtyi. Ja hän ryhtyi kaikkeen - öljyvärimaalauksesta mittalaitteiden kehittämiseen ja rauhanneuvotteluihin. Muutamaa lyhytaikaista suhdetta lukuun ottamatta hän ei elänyt parisuhteessa. Sen sijaan tiedetään että hän eli vahvassa yhteydessä Berliinin homoseksuaaliseen alakulttuuriin. Hänen saavutuksensa viittaavat keskittyneeseen ja sisäänpäin kääntyneeseen luonteeseen. Todellisuus oli aivan muuta. Humboldtilla oli lukematon määrä ystäviä - hän ei ilmeisesti menettänyt heistä yhtään eikä hänellä ollut tunnettuja vihamiehiä. Hän oli humanisti, joka puolusti ihmisarvoa - orjuus oli hänelle punainen vaate, samoin kaivostyöläisten olosuhteet. Hänet voi huoletta nostaa vähintään Goethen ja Da Vincin rinnalle. Yhtä selvää kuvaa hänestä ei tulla koskaan saamaan. 26 December Kunnon ihmiset haudoillaan Syödään puuroa aamulla, siivotaan vuoden töfnät, käydään hautausmaalla, saunotaan pakastetun vihdan kannustamana, syödään piikkilootaa ja sianpersettä, jaetaan puketit, kerätään kulutusyhteiskunnan symboleja jätesäkeittäin, pannaan kertakäyttöiset pörrösukat jalkaan, syödään pahoja suklaita että saadaan oikeutus rasian ainoaan hyvään, ollaan ihan vaan tuppisuina ja luetaan sotakirjoja (kun itäisen maan piippalakkiset miehet saapuivat tuliaisinaan rikinkatkua, kuolemaa ja murhamiehiä). Tällaisena suomalaista joulua on kuvattu kansainvälisillä foorumeilla. Niin romanttista. Puuro ja saunominen jäivät tällä kertaa välistä, mutta muuten mentiin perinteen mukaan. Sanokoot ulkomaanelävät mitä tahansa, hautausmaakäynti on joulun perinteistä se josta viimeiseksi luopuisin. Tungeksiva väkijoukko Vantaan Pyhän Laurin kirkolla valoi luottamusta tulevaisuuteen ja sukupolvien ketjun katkeamattomuuteen. Hymyileviä anorektisia pissisblondeja kuolemanvakavien ylipainoisten kravattisusi-isensä kanssa. Noiden keskiarvohan on normaali ihminen! Suomalainen perhe ei ole missään niin tiivis yksikkö kuin suvun haudalla. Kirkon ovella minuun tarttui väkisinsisäänheittäjä, joka repi nutusta kohti Herran huonetta vaikken ollut palvontamielellä ollenkaan. Sisällä tarjottiin kai ruumista ja verta. Illan aterialla nautittiin perinteisten jouluruokien lisäksi maukkaita herkkuja: kutuja (joukkomurhattuja kaloja), juustoja, savukalaa ja kylmäsavuporoa. Vaikka olimme koolla aikuisporukalla, lahjojen vaihtaminen oli eri jännää. Katilta sain lahjaksi pyjaman, ylellisyystuotteen jollaista minulla ei ole koskaan ollut - enkä tästä luovu. Eilen köllöteltiin pörrösoffalla ja katseltiin Täällä Pohjan Tähden Alla -sarjan jatkoksi Akseli ja Elina. Itkin suomalaisen kauneuden edessä - taisi kyynel jos toinenkin vierähtää Katinkin silmäkulmasta. Katin uuvuttua istahdin pyjamassani ja pörrösukissani nojatuoliin, siemalin Porteria ja katselin DVD:ltä Komisario Morsen neljättä tuotantokautta. Tuli aristokraattinen olo. Sikari vain huuleen hulmuamaan, niin minua ei olisi erottanut Paasikivestä. Lukemiseen voimat eivät vielä riittäneet. Kun univelat korkoineen on pian maksettu, pääsen vihdoin kirjojen pariin. Aion lukea uudelleen Jared Diamondin kirjat (Guns, Germs and Steel ja Collapse) ja Suomen- ja Maailmanhistorian Pikkujättiläiset. Yleissivistykseksi. Sellaiselle on näköjään kysyntää. Aattoillan viihteestä vastannut pikkuveljen lahja - Trivial Pursuit -tyyppinen Suomi -tietokilpailu herätti todellisuuteen. Oli kitkeränkiehtovaa havaita, etten vastannut kertaakaaan täysin oikein luonnontieteen ja maantieteen kysymyksiin. En tiennyt ahman hännän pituutta, Päijänteen pinta-alaa, enkä vuodessa syntyvien karhupentueiden määrää. Yli kymmenvuotinen biologian opiskelu ei auttanut. Eikä se että olen syksyn aikana valittanut siitä ettei elämääni mahdu muuta kuin maantieteen opetusta. Trivia ja tiede ovat nykyisin käsittämättömän kaukana toisistaan. Maantieteilijältä on aivan turha tentata pääkaupunkeja - tai tilastotieteilijältä työttömyysprosentteja. Harva biologi tuntee lintuja, kasveja tai perhosia. Kulttuuri, urheilu, yleistieto, ja jotenkuten historiakin sujuivat hyvin. Niistä ei kannata tehdä ammattia. 23 December Jouluaattona kännissäEilinen pukkius oli minulle oli ensimmäinen positiivinen muisto parran takaa. Alle kymmenvuotiaana olin mummolassa valokuvien perusteella säälittävän taaperona kääpiöpukkina. Nurin käännettyyn toppatakkiin ja pahvinaamariin perustunut näytös upposi silti pikkuveljeen. Toinen kokemus keikkapukkina paljon myöhemmin pysäytti. Perheen vanhempien perinteenä oli ilmeisesti perskännit aattoiltana. Äiti makasi pöydän alla ja isä nuokkui tuolissa kun kolkuttelin oveen. Lapsille oli annettu muutama lahja etukäteen. He leikkivät omassa huoneessaan. Ruokaa ei ollut. Sen enempää isän mölinää kuuntelematta jaoin lapsille lahjat. Keittiöstä löytyi tarpeet voikkosiin. Kyyneleet hieman kovettuneen reissumiehen päällä muistuttivat siitä miten äiti oli evästänyt minut samanlaisella leivällä pienen maailman kaatuessa. Vietin lasten kanssa puolisen tuntia. Lopulta oli jatkettava matkaa. Tunsin syyllisyyttä siitä että olin saanut lapset nauramaan. Olin kuin opettajan sijainen joka kerää mukavuudellaan pisteet kotiin joutumatta koskaan kantamaan vastuuta. Hyvähän minun oli jeesustella, lapsettoman opiskelijarentun. Vaikka sairaus vei lopulta itseltänikin kyvyn nauttia joulusta, muisto noista lapsista on kalvanut mieltä samean usvan läpi. Joulun pitäisi olla yhdessäolon aikaa, perhe keskipisteenä. Tänäkin jouluna turvakodit ruuhkautuvat tiistain-keskiviikon tienoilla apua hakevista rikottujen perheiden äideistä ja lapsista. Jostain syystä (työ)elämän murjoma suomalainen mies kääntää sikamaisten pomojen ja työkavereiden tölväisyt kimmokkeena perheeseensä, sen sijaan että saisi voimaa niistä jotka häntä arvostavat. Onneksi turvakodit päivystävät. Vaan jos molemmat vanhemmat päättävät irrottautua pahasta todellisuudesta kemiallisesti - onko joulupukki silloin ainoa joka saa tietää lasten kohtalosta? 22 December Joululoma!Kauan odotettu joululoma alkoi. Toikkaroin koulupäivän aikana käytävillä ja ruokalassa joulupukkina niin ettei oppitunneista tullut mitään. Reippaiden tonttujen avustuksella tuli jaettua 4000 karkkia pääosin tuhmille lukiolaisille. Naamari hiosti ja suuhun tunkeva parta löyhkäsi. Ihan hyvä tapa päättää lukukausi kuitenkin - ei ollut kovin terävä ajatus edes järjestää oppitunteja silloin kun kaikissa muissa kouluissa vietetään joulujuhlaa. Tikkurilan lukiossa ei vain ole sellaista tilaa, johon kaikki mahtuisivat juhlallisesti istumaan. Koulupäivä sentään päätettiin virallisesti henkilökunnan kahveilla ja eläköitymisjuhlallisuuksilla. Lomillelompskukitukset ovat aina hauskoja: korkeimmissa asemissa olevat palkitsevat toisiaan ja kansa taputtaa. Mistä tuttua? Päivään mahtui suurta surua ja valonpilkahduksia. Opiskelijoita tulee ikävä heti kun koulun ovet sulkeutuvat takana. Niin kävi viime keväänä Järvenpäässä, niin tulee käymään huhtikuussa Tikkurilassa. Niin se vain on - ihminen muuttuu tylsäksi kun laskuja alkaa kolahdella omasta postiluukusta. Opiskelijoiden jutut ennen tunnin alkua ovat parasta. Opettajien pikkujoulumuistoja ei jaksa ollenkaan. Puntti polttaa Joululahjasäntäilyn ohessa lahjoin hieman itseänikin. Sijoitin vajaat 12 euroa viimeiseen puuttuvaan Juicen CD-levyyn: Pyromaani palaa rikospaikalle. Vanhan C-kasetin nauharulla on levinnyt ja krahnaa reunoja ikävästi reunoja vasten. Välityöksi haukuttu pyromaani on minulle merkittävin Juice-levy, sillä se ilmestyi pian sen jälkeen kun olin löytänyt Juicen musiikin. Aiemmin ilmestynyt Boogieteorian alkeet oli hajanainen rosolli sillillä ja sipulilla, mutta hykerryttävä klassikko. Sellaisia kappaleita kuin Labradorinnoutajan vapaapäivä, Bluesia Pieksämäen asemalla, Risainen elämä ja Kuinka Jumalaa pilkataan samalla levyllä! Pyromaania seurannut Yölento oli puolestaan synkkäsävyinen, yhtenäinen taideteos. Rippikoulupastorini, nykyisen Iitin kirkkoherran mielestä vuoden 1996 paras gospel-levy. Pyromaanin aikaan Puntti Valtonen oli lähdössä opiskelemaan ja Sakari Kuosmanen oli tulossa tilalle. Molemmat ovat Pyromaanilla mukana ja tuhdisti soiva Grand Slam parhaimmillaan. Samoin Juicen tekstit. Jenkka uskon puhdistamisesta on hauska, Isoisän hinttipussi ei niinkään. Turvallisuus & yhteistyö on omassa ajassaan oivaltava, ajaton Musta aurinko nousee taas yksi Juicen päätöistä. Se on enemmän kuin sanaleikki, paljon isompi kappale kuin Aamu alkaa aalla. Ila Louerannan raastavasti laulama Mimosan hipiä on esimakua tulevasta Yölennosta. Kappaleiden väleissä kirkkoa polttavat SDP:n osaston avustuksella Peltsi-vainaa ja Puntti. Levyn helmi on kuitenkin Pyhä toimitus, joka välimerkitettynä menee näin: Maailman kyliin mä väsyin, ota syliin. Sun kätes otsaani viilentää. Sano jotain näin katveessa sotain, niin pääsen lähemmäksi elämää. Naura vähän ja painaudu tähän, kun ihollamme on hämärää. Oot niin avoin sä miljoonin tavoin. Mua kiskot lähemmäksi elämää. Ota viini ja juo se on elämä mun. Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun. Luodut emme me olleet toisillemme; me kaiken loimme, loimme elämää. Ota viini ja juo se on elämä mun. Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun. Pääsen sisään näin voimaani lisään. Näin liikun lähemmäksi elämää. Kyynel valuu ja taas alkaa paluu. On tämä kaikki hyvin tärkeää. Vaivun uneen. Mun näät rauhoittuneen. Näin olen lähempänä elämää. On tämä 12 euron väärtti. 19 December PyramiditViimeinen puristus ennen ansaittua joululomaa. Opiskelijoiden ja opettajien ilmeet kertovat turnausväsymyksestä, vaikka pupillia laajentanut valoilmiö nykikin tänään suupieliä takaviistoon. Minua ärsyttää ajanpuute joka estää kehittymisen. Mielessä on lista asioista joista olen huomannut olevani pihalla: tarkasta netistä ENSO-ilmiön tilanne, varmista hurrikaanien luokitus, tsekkaa uudistulokkaiden musta lista, lue lisää tornadoista. Aika ei ole riittänyt edes kirjojen poimimiseen hyllystä ja muutaman sivun lukemiseen. Tuntuu oudolta että tarvitsen lukion opettajana päähäni aivan eri määrän tietoa kuin yliopiston opettajana. Kysymys on vähintään kertaluokasta. Selitykseksi ei riitä vain aiheiden laajuusero (ekologia yliopistossa, maantiede ja biologia lukiossa). Oppimisessahan kysymys on suippenevasta pyramidista - rakennetaan edellisen päälle, mutta uuden oppiminen muuttuu jatkuvasti hankalammaksi. Kun lukion opetussuunnitelmia on rukattu, pyramidin suippenemista ei ole otettu riittävästi huomioon. On kurkotettu kohti tiedettä monessa oppineessa - yliopistossa tiedettä ei yleensä opiskella kuin yhdellä tai muutamalla alalla. Erinomaisesti lukion oppimäärän suorittanut on vielä ajattelun piikeissään kaukana professorista, mutta opittu massa on jo pääosin takana. Työnsä opetussuunnitelman mukaan tekevän lukion opettajankin on kurkotettava professorin piikkiin - vähintään kahden pyramidin huipulla. Vaatimustaso niin lukion opettajia kuin opiskelijoitakin kohtaan alkaa olla tapissa. Lääketieteen opiskelijat kertoivat: "...lukion jälkeen yliopisto-opiskelu on huilailua ennen rankkaa työuraa". Joululoma kestää yhtä aikuislukion opetuskertaa lukuun ottamatta 16 vuorokautta, joten osa lukemattomista kirjoista muuttunee luetuiksi. Olen onnellisesti kutsumusammatissa - saan oman alan tietokirjoista samanlaisia rauhoittumisen ja haltioitumisen elämyksiä kuin fiktiosta. Ostin Huuto.netistä jo aikoja sitten vanhempia kirjoja (Iivari Leiviskän Maapallo ja sen luonnonolot ja Maailman kulttuurit ja maantiede, sekä Uunio Saalaksen omaelämäkerran ja isänsä retkien dokumentoinnin) jotka ovat odottaneet hyllyssä aivan liian pitkään. Kirjastosta lainasin aikoja sitten Johan Schmidtn Reality Shown ja John Lennonin elämäkerran. Ja onhan tuossa hyllyssä kuutisenkymmentä lukematonta kirjaa jatkuvasti karttuvasta elämäkertakokoelmasta. Huuto.netistä ostin Tauno Palon Käsi sydämellä ja Edwin Laineen eläkerta on kiikarissa. Tällä hetkellä eniten kutkuttaa kuitenkin egyptologia. Kivikasakirjoja on kasa odottamassa. Jos pakollinen lahjahäslinki onnistuu suunnitelmien mukaan torstaina, lauantaina laskeutuu lukurauha. 15 December Ilmassa on jotainMyrskyää. Lämpömittari näyttää 9.7°C. Skodassa on kesärenkaat. Ruotsi kamppailee tulvia vastaan. Televisiossa näytetään toista osaa Spike Leen Katariina-myrskyä käsittelevästä dokumentista. Lehdet uutisoivat Jäämeren poikkeuksellisen nopeasta sulamisesta. Eilen A-talkissa keskusteltiin kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Vaalien lähestymisen huomaa, sillä vakavasta aiheesta oli väännetty naurettava intto. Kylähullututkijan roolia kantoi geologi Boris Winterhalter, teknofriikkiä pikkutakkiääliötä esitti ydinenergianuorten Kari Kuusisto, substansseista vapautunutta viherpiipertäjää Meri Pukarinen ja tylsää vallitsevan tieteen edustajaa ilmatieteen laitoksen Mikko Alestalo. Korrekti Alestalo ei sanonut sitä mitä hänen olisi pitänyt: toimittaja ja muut keskustelijat olivat älyllisesti kääpiöitä jotka eivät kykene ymmärtämään meteorologien laatimia malleja ja niiden takana olevaa tilastotiedettä. Meidän kadunmiesten käsitys kasvihuoneilmiön voimistumisesta tulee jostain muualta kuin asian syvällisestä ymmärtämisestä. Meitä ohjailevat sellaiset jotka luulevat ymmärtävänsä. Siis meitä vielä tyhmemmät. Opetan kasvihuoneilmiötä parhaillaan kahdella ympäristöekologian kurssilla Tikkurilan lukiossa, yhdellä hasardimaantieteen kurssilla Tikkurilassa ja yhdellä hasardimaantieteen kurssilla Klaukkalan aikuislukiossa. Kerrankin otollinen ajankohta. Rusinan kokoiset aivot vain brakaavat enkä saa aiheesta mitään sen ihmeempää irti. Opiskelijat kaipaisivat laadukkaampaa opetusta ja minä aikaa elää. Tikkurilan lukio on hieno koulu - minulle aivan liian hieno. Jatkuva kykyjen ylärajoilla taiteilu taittaa kaamossurullisen äijän reilusti riman alle. Opiskelijat antavat ansaittua kuraista palautetta, enkä voi muuta kuin ottaa sen nöyränä vastaan - parempaan en vain pysty. Odotan kovasti sitä hetkeä kun voin taas tehdä muutakin kuin valmistella ja pitää huonoja oppitunteja. Lamaantuneena ihmettelen kollegojen touhuja - se on pro-menoa jumalauta! Pöllin Timon blogista hupsun meemin. Yhteentoista kysymykseen pitää vastata jonkin bändin kappaleiden nimillä. On kunnianosoituksen aika, joten vaihdoin bändin artistiin. Mestarin itsensä tapaan itseironisesti. 1. Sukupuolesi? Sietämätön mies 2. Mikä on suurin unelmasi? Rakastellaan, Hypätään koskeen 3. Mitä inhoat? Paskaa, Kaksoiselämää 4. Millainen fiilis sinulla nyt on? Yhdentekevää 5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään? Keuhkoon pistää, Mikä hätänä? 6. Mistä asioista pidät? Ollaan ihmisiksi 7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi? Luonas kai olla saan, Anna mulle lovee 8. Missä haluaisit olla? Vie minut Paratiisiin 9. Kuvaile elämää? Kuusessa ollaan, Yhdessä itkien 10. Kuvaile itseäsi? On se kyllä hyvä 11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt? Mene kotiin Vuorokausi on näköjään jo vaihtunut. Uusi tuulinen, sateinen ja pimeä vuorokausi on taas edessä. Jos voimat riittävät, menemme työpäivän jälkeen rengastustoimistoon - sormuskauppaan. Neljänkymmenenkolmen vuorokauden kuluttua olemme säädyllinen aviopari. Nyt nukkumaan, jotta jaksan huomenna taas biodiversiteettiä, väestönkasvun ongelmia ja ilmakehän hasardeja. Kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen olen alkanut kaivata tuutulauluja. Tänään iPodissa soi taas kerran Sininen uni. 11 December SäpinääJopa on ollut viikonloppu. Tämän työntäyteisempää elämä ei voisi enää olla. Kati sentään ehti laittaa päivän aikana joulukoristeita ja leipoa. Heräsin lauantaiaamuna hieman ennen yhdeksää ja lähdin ajelemaan kohti Tikkurilaa. Tarkoituksena oli siivota pikkujoulujen jälkiä. Niitä ei juuri ollut. Kannoin pari pöytää ja kymmenkunta tuolia auditoriosta ruokalaan. Sitten takaisin Klaukkalaan ja kokeita arvostelemaan. Luin koepapereita kahteen saakka yöllä ja jatkoin heti aamulla. Juuri äsken sain viimeisen paperin valmiiden pinoon. Ranne on vihoitellut jo pari päivää, ja nyt se tuntuu tulehtuneen. Huomenna kello soi kuudelta. Opelilla Tikkurilaan painavan koululaukun, kahden valtavan koekassin ja 140 kahvileivän kanssa. Aamupäivän aikana kohtaan 180 opiskelijaa ja luovutan heille kurssin arvostelun - sen jonka eteen me kaikki näimme paljon vaivaa. Palautusaamupäivän jälkeen tarjoamme pedakahvit kollegoille. Sitten pidän yhden ympäristöekologian oppitunnin. Opetuspuhteen jälkeen siivoamme kahvittelun jäljet. Yritän osallistua samaan aikaan viestintä- ja mediaryhmän kokoukseen. Illan pimettyä siirtyminen Klaukkalan aikuislukiolle, ja siellä ihmisen biologian ja hasardimaantieteen oppitunnit (2 x 85 minuuttia). Kirjoittaisin tähän jotain järkevää, vaan en pysty. Elämässä tapahtuu niin paljon, että hämäläispojan pää on pyörällä. Kaikesta ei edes voi kirjoittaa ennen kuin aika on kypsä. Lisäys 11.12.2006 klo 18.20. Ennustaminen pitäisi jättää eukoille. Vastoin yllä olevaa hehkutusta istun tyhjässä aikuislukion luokassa. Seinillä on uhanalaisten eläinten raatoja.Takanurkassa irvistää tökerösti täytetty susi. Kirsun parkitseminen on haastavaa, se täyttäjän puolustukseksi todettakoon. Suden viereen on tökätty punatulkuilla ja kuukkelilla koristeltuja karahkoja ja surkeasti kuikeloiva pyrstötön merimetso. Kaikenlaista DDR:n ylijäämävaraston kamaa. Maantiedon luokassa ei ole yhtään karttaa! Mielessä pyörivät sisustusideat - oppimisympäristö voisi olla inspiroivakin. En voi asioihin vaikuttaa, mikä saattaa olla koulun talouden kannalta hyväkin. Parhaillaan pitäisi käydä läpi ihmisen kehitystä koti nykyistä kroppaa. Ketään ei vain tullut kurssille. Aikuislukiossa opiskelijoita on alle sata, ja hekin tähän aikaan vuodesta väsyneitä. Uutisten mukaan puolet suomalaisista kärsii pimeyden aiheuttamasta väsymyksestä. Uskoisin että aikuislukion työelämän ja opiskelun välillä tasapainoilevien joukossa uupu on vielä tavallisempaa. Luulen vain että sama väestökato kävisi huhtikuussakin. Erityisesti aikupuolella lukio on kielikurssi matematiikalla terästettynä. Opiskelijat tietävät mitä tekevät, vaikka opot joskus ohjastavat oudoille raiteille. En oikein osaa riemuita enkä olla pettynyt. Vaakakupeissa ensiarvoisen tärkeä vapaa-aika ja kieltämättä tarpeeseen tuleva raha. Odottelen vielä hasardimaantieteen kurssia. Pitäisikö käydä kadulla houkuttelmassa porukkaa sisään vai hätistellä entisetkin tiehensä? Vaivannäkö yhden ja kahden kurssin eteen ei isosti poikkea, joten hyötysuhde laski tämän biologiaperuutuksen seurauksena aika tavalla. Vaan kutsumusammattihan tämä. Kuuluu puheen sorinaa - neljä opiskelijaa mantsan kurssille! 09 December Hyvä Jumala!Laurean opiskelijat järjestivät tänään Tikkurilan lukiolla Gods' Fingers uskontotieteen messut. Panelikeskustelussa Hare Krishna -liikkeen, Pelastusarmeijan, juutalaisuuden, islamin ja luterilaisen kristinuskon edustajat kertoilivat uskonnostaan ja vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin. Tilaisuus nojasi pitkälti Ruben Stillerin valovoimaan, mutta toimi erinomaisesti. Keskustelun jälkeen opiskelijat saivat kierrellä liikuntasalin messutapahtumissa uskontojen kioskeissa. Oma suhteeni uskontoihin on pyörinyt viime vuosina ateistien ja fundamentalistien ristiriidoissa ja uskontojen rajuissa hyökkäyksissä tiedettä vastaan. Tämä tilaisuus rauhoitti. Pelastusarmeijan edustajaa lukuunottamatta kaikki muistivat todeta panelissa, ettei heidän uskonnollinen ratkaisunsa ole välttämättä kaikille se oikea. Tärkeintä on kysyminen. Minulta on viime viikkojen aikana kysytty useampaankin kertaan, mikä on minun suhteeni Jumalaan. Minusta tuntuu että olen Hänen kanssaan poikkeuksellisen hyvissä väleissä. Jumala pudistelee päätään katsellessaan fanilaumansa päättömyyttä. Jumala nyökyttää Juice Leskiselle joka totesi ettei takajaloilleen nostettu ihminen ole vielä lammas, mutta takajaloilleen nostettua ihmisryhmää ei lammaslaumasta erota. Jumalaa kiinnostavat yksilöt. Hän antaa salaperäisesti myhäillen ymmärtää ettei ratkaisu ole uskossa eikä teoissa, vaan perimmäisen ihmisyyden etsinnässä. Häntä harmittaa Raamatun turhan hätäinen painatus - kustannustoimittajat kun pilasivat hyvän idean. Hän toivoo ettei häntä heiluttaisi enää koiraa - ettei ihmisyyden suojelemiseksi laadittua moraalisääntökokoelmaa käytettäisi itseisarvona, ihmistä vastaan. 08 December Tänään oli samanlainen päivä kuin eilen ja huomennaTuntilistoihin merkityt aamun kaksi oppituntia eivät kerro päivästä mitään. Työ on nyt toisaalla - vajoan koepinojen alle. Huomiseksi jää yksi matalampi pino, lauantaille korkean pinon puolikas, ja sunnuntaille loput. Takaraivossa jyskyttää tasapuolisuuden vaatimus: vireystason olisi pysyttävä koepaperista toiseen vakiona. Kasvottomaan robottiarviointiin en sentään kykene. Kokeen läpikäyminen on minulle kuin vuoropuhelu; viimeinen mahdollisuus tutustua ihmiseen jonka kanssa on vaihdettu kurssin aikana kenties vain muutama sana ja jokunen katse. Sen syvempään vuorovaikutukseen ei päästy aamun oppitunneillakaan. Pedagogisiin ihmeisiin ei toisaalta kannata siinä kaamoshorteessa juuri pyrkiä. Pidin ympäristöekologian kurssilla väsymyksen määrään nähden yllättävän virkeän luennon tieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Hypoteettis-deduktiivisesta tieteentekemisen mallista. Opiskelijat eivät sanoneet sanaakaan, hymyilivät vain kun kysyin jotain. Seuraavalla maantieteen ykköskurssin tunnilla väki oli sentään herännyt. Aiheena kartat ja koordinaatit. Ryhmässä on positiivinen henki, mikä enteilee paitsi mutkattomia tunteja, myös parempaa lopputulosta. Tunnin lopuksi aloitettiin paluu perusteisiin - sijoitettiin järviä, jokia ja meriä kartalle. Tunsin helpotusta opiskelijoiden etsiessä Nepalia ja Amazon-jokea Afrikasta. Työpöydän täyttävistä koepapereista tiedän, että kurssin lopussa he vertailevat jo suvereenisti maailman eri osia täsmällisiä käsitteitä ja paikannimiä käyttäen, ja analysoivat rutinoituneesti maisemaa jollaista eivät ole koskaan nähneet. Noiden ihmisten maailmankuva tulee muuttumaan seuraavan kahden kuukauden aikana. Työ ei ole täysin turhaa. Ilman tuollaisia valonpilkahduksia ei puisevien päivien päättymätöntä ketjua juuri jaksaisikaan. Välitunnilla kuuntelin myhäillen opiskelijoiden tarinoita vaaleista ja äänestämisestä. Olen täysin samoilla linjoilla: julkkisehdokkaiden morkkaaminen on typerää. En tunne yhtään eduskuntavaaliehdokasta henkilökohtaisesti, joten järkevin ratkaisu on äänestää julkkista. On jokin syy siihen miksi ihminen on julkkis. Hän osaa jotain todella hyvin. Hiihtää, hypätä kepin avulla, säveltää, olla edustava, organisoida aikansa, kestää kisapaineita, johtaa yritystä tai vain tuoda itseään esille. Jos kyvyt riittävät johonkin, eiköhän se politiikkakin taitu. Sitkeyttähän se vaatii. Ja esilläoloa. Laulutaitokaan ei olisi nykyaikana pahitteeksi - suurimman puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalle esimerkiksi. Olen äänestänyt vaaleissa kaikkia keskeisiä puolueita Keskustaa, Vasemmistoliittoa ja Perssuomalaisia lukuun ottamatta. Viimeinen näistä saa jäädä vielä odottamaan karismaattista uusvennamoa, joten jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa. Älykäs seniori Claes Andersson tai oman pitäjän raikas ja charmantisti käyttäytyvä Pikku G. Kumpi? 07 December Materiassa on henkiMaterialisti on sana jonka on tarkoitus loukata. Materialistia pidetään kylmänä ja kovana ihmisenä joka ei tunne sellaisia asioita kuten empatia ja rakkaus. Olen yhden sortin materialisti. Mielenkiintoista kohdata oikea materiauskovainen, totesi eräs katsomusaineisiin perehtynyt opettajakollega. Silti olen tuntenut sääliä niitä kohtaan jotka eivät ole. Empatiaa rakkauden puutteesta. He eivät voi aavistaa, millaisen rikkauden kahden todellisuuden yhteen nitominen voi tuottaa. Minulle kirja esineenä on elämys siinä missä lukeminen ja myötäeläminen. Pino linnunpönttöjä, Canon Digital Ixus 750 kamera, rautakanki, pullollinen pyretriiniä, Yamaha BB1000 bassokitara, saumausmassatuubi, sinivalkoinen köysivyyhti, 221-osainen poranteräsarja, kiipeilyvaljaat, musta iPod, purkki potkurivaseliinia, Marantzin Model 5030 C-kasettidekki. Ne ovat nostaneet syvempiä tunteita kuin monet ihmiset. Ihminenkään ei ole kemiallisten reaktioiden summana yhtään vähempää ihminen. Vaan paljon enemmän. Luonnontieteiden historia on ollut taistelua platonismia vastaan. Tunnustan avoimesti luonnontieteen väriä. Ideamaailma on todellisuuden kuiva yksinkertaistus. Platonistit halveksuvat kokonaista maailman puolikasta. Ne siat. 06 December Let's Put The X in Xmas Varsin nyytyneen työpäivän päätteeksi laahustin eilen Studio 51:n Klaukkalan aikuislukion pikkujouluihin. Keuhkoista noussut raudan maku ja pistävä kipu piinasivat jo aamusta, joten tiesin ettei ilta venyisi kovin pitkäksi. Kollegoita on kuitenkin mukava morjenstaa, ja ohjelmakin vaikutti lupaavalta. Varsinaisia aikuislukion opettajia tuli lopulta paikalle minun lisäkseni vain yksi. Muut olivat Arkadian Yhteislyseon puolelta. Ensimmäiset kaksi tuntia oli tarkoitus viettää Jyrki Sukulan buffetmenun parissa. Voi tavaton miten paljon ilmaa mahtuu hypetyksen ja todellisuuden välille. Sapuskoilla oli hienoja nimiä, mutta makua niihin ei oltu onnistuttu ujuttamaan. Lohirilette & mallasleipächipsi, Siianmäti-perunasalaatti, Dijon paahdettua häränselkää & punasipulisky, Oliivi-rucola quishe, Waldorfinsalaatti, Cesar-salaatti, Versosalaatti & tryffelivinaigrette ja Suklaa petit fours -lajitelma. Kokkisotagigolot korostavat yleensä raaka-aineiden maun säilyttämistä. Jos he joskus maistaisivat ruokiaan, he huomaisivat ongelman silloin kun raaka-aineessa ei oikein ole makua. Lihasta sai sentään proteiineja ja Koff maistui Koffilta, mikä Alkon jouluoluiden jälkeen tarkoittaa lähinnä kaivonpumpun siemenvettä. No, pari tuntia tuli notkuttua lautanen kädessä lupaavaa ohjelmaa odotellessa. Heavy Xmas revyytä oli hehkutettu telkussa. Ei kai vain taas pettymys - kyllä. Juice Leskinen löysi Puntti Valtosen kemiläisen kapakan portailta ja poimi tämän Grand Slamin kitaristiksi koska tämä oli niin hassun näköinen. Siitä päivästä eiliseen Puntti on ollut hauska mies. Hän on laihtunut huomattavasti, mikä tunnetusti tuhoaa komiikan ihmisessä. Mikko Kivisen näkkileipädieettikin sen osoitti. Yhtään Punttia parempia eivät olleet muutkaan esiintyjät, vaikka mukana oli jopa kunnianarvoisa Juha Veijonen. Pohjamutia kuopaisi kuitenkin käsikirjoitus. Sisällötöntä paskaa. Kaatuilua, railakasta kiroilua, typyjä verkkosukissa, kännääviä joulupukkeja. Alleviivattua rasismin vastustamista, tyhmiä natseja ja kieroutuneita uskontoja lisäämässä katu-uskottavuutta. Joitain pikkujouluillan jo varhain aloittaneita, Kalevi Sorsan solmiokokoelman ostaneita tämäkin nauratti. Hirvitys. Illan pelasti nelihenkinen bändi joka on käytännössä Jonna's Problem multi-intrumentalisti Timo Pratskinilla vahvistettuna. Kuuntelin sattumalta edellisenä iltana hyvin tarkkaan Lauri Porran bassottelua DVD:ltä Coitus Intin jälkeisissä ja CD:ltä raskaamman joulun riveissä, ja tutkiskelin tietoja netistä. Nyt ihmettelin virtuoosia muutaman metrin päästä aitiopaikalta. Paljoa Laurista jälkeen eivät jääneet ex-naikkari Tuomas Wäinölä kitarassa ja Santeri Saksala rummuissa. Esitys parani aina kun näyttelijät poistuivat lavalta.Pikkujouluajassa on omituista hyväksytty kevytkenkäisyys. Äijä-äijät tietävät, että pikkujouluna aidan takana vihertävää ruohoa on helppo jauhaa appeeksi ihan luvallisesti. Harmainkin toimistotäti muuttuu hutsuksi, ja hups miten suonikohjuja viehkeästi verhonneet glittersukkahousut ovatkin seuraavana aamuna riekaleina. Naiset eivät koskaan katso minua sillä silmällä - ristiriita pelottavan ja säälittävän olemuksen välillä on kai sietämätön. Eilen kuitenkin tunsin outoja vilkaisuja baarissa alveoleja rykiessäni. Paluumatkalla Kampissa viereeni istui lauma Vittumäoonkännissä-pissiksiä. Yksi tytöistä kysyi minulta tupakkaa muiden lähdettyä, ja pyysi sitten muiden puolesta anteeksi: "Me ollaan vain tällaisia pissiksiä". Keskustelu päätyi pian opiskeluun. Ysiluokkalaiseksi paljastunut tyttö kertoi tekevänsä aina läksyt ensin, ja lähtevänsä ryyppäämään vasta sitten. Keskiarvokin oli yhdeksän pintaan ja biologia kovasti kiinnostava aine. Keskustelimme tovin biologiasta, kun kävi ilmi että olen opettajaihmisiä. Kun kaverit huutelivat, tyttö kiitti kohteliaasti keskusteluseurasta ja hävisi massaan sidukalle. Jonkin matkan päässä istui ryhmä keski-ikäisiä pissistätejä kikattelemassa dildokaskuille. Ikä ei ole iästä kiinni, mutta jotenkin ihmiselle tekisi hyvää tajuta ajan kuluminen. Jyrkkä ei pissismummoille. 04 December Puristus jatkuuViikonloppu oli tarkoitus pyhittää kokeiden arviointiin. Yhtään koevastausta en lukenut, sillä aika kului uuden jakson valmisteluun. Pöydällä on tuommoiset 160 maantiedon koetta, saman verran harjoitustöitä, parikymmentä terveystiedon koetta ja muutama aikuislukion koe. Tapojeni mukaan tulen käyttämään 15 minuuttia jokaiseen niistä. Palautuspäivä on viikon kuluttua maanantaina. Ei, en aio ynnätä. Väliin mahtuvat aikuislukion pikkujoulut Studio 51:ssä. Ja Tikkurilan lukion pikkujoulutkin jotka joudun valitettavasti jättämään väliin. Huomenna edessä on taas uudenuutta, sillä aloitan ensimmäistä kertaa biologian ympäristöekologian kurssin. Kun samaan aikaan pyörii myös vieläkin hieman jäsentymätön hasardimaantiedon kurssi, ei auta mennä tyhjin käsin takki auki koululle. Viikon päästä starttaa aikuislukiokin, mikä tekee etenkin keskiviikkopäivistä mielenkiintoisia. Herätys hieman kuuden jälkeen ja ei kun Katin kanssa kohti Tikkurilaa. Päivän ensimmäinen ympäristöekologian kurssi alkaa kello 8.30 ja kestää 75 minuuttia. Luokanvaihto luonnonmaantieteen kurssille. Sitten hasardimaantiede, kulttuurimaantiede ja toinen ympäristöekologia. Kello on viimeisen tunnin päättyessä 16.15. Kehä III:n ruuhkassa ehdimme nipin napin Klaukkalan aikuislukiolle. Ihmisen biologian kurssi alkaa kello 17.15. Kello on 20.30 kun keräilen tavaroitani aikuislukion biologian luokasta hasardimaantieteen kurssin päätteeksi. Kävelen kotiin iltayhdeksäksi. Seuraavana aamuna herätys on taas kuuden jälkeen, mutta ohjelmassa vain kaksi 75-minuuttista. Tahti on tappava, mutta sen jaksaa rajoitetun ajan. Helmikuun alusta lähtien on taas aikaa ajatella. Vedän Valmennuskeskuksessa huhtikuun lopussa muutaman teho-oppitunnin tiukalla tulosvastuulla. Tutkijan työt odottavat huhtikuun lopussa. Olen taas etuoikeutettu kun saan viettää kukkean toukokuun suomalaisessa luonnossa - joskaan en sitä silloin välttämättä ymmärrä. Tämän viikonlopun paras idea oli kurssitöiden suorittaminen blogimuodossa. Hasardimaantieteen kurssilla on perinteisesti tehty uutisanalyysityö; seurattu maailman katastrofeja. Tämä näyttää olevan erinomainen tapa pelastaa maailma - kurssin aikana ei yleensä tapahdu mitään hälyttävää. Ennen kurssia ja heti sen jälkeen vyöryvät rannoille tsunamit ja Exxon Valdezit. Kerran piti jopa hyväksyä Matti Nykäsen häämatkakin hasardiksi pakollisen kymmenen uutisen saavuttamiseksi. Nyt uskaltauduin kokeilemaan työtä uudestaan. Jos median touhuja analysoitaisiin blogissa lähes reaaliaikaisesti median omin keinoin, työstä voisi tulla tuoreempi. Voisimme päästä lähemmäs toimittajan maailmaa. 01 December Ohi on!Big Brotherin finaali on käynnissä. En enää häpeä tunnustaa, että minusta on tullut uskollinen fani. Menin peräti äänestämään finaalissa. Annoin ainoan ääneni Kakille, joka on kieltämättä pervo sovinisti, mutta jolla on tilannetajua johon tunnen sukulaisuutta. Ja siksi että hän itki saatuaan tiedon varhemmasta finaalista. Ja siksi että hän itki kuultuaan Varpunen jouluaamuna. Näin menin tekemään vaikka luomuvalitsisin Ollin tai Sarin jos kyse olisi ystävästä - ihmisestä. Ja Kaarlon jos kyse olisi kollegasta jonka kanssa pitäisi saada jotain aikaan. Kaki edustaa kahta helposti luokiteltavaa ihmistyyppiä, siinä missä monet muut vain yhtä. Big Brother todella mallintaa ihmiskuntaa pienoiskoossa - piirre joka ihastuttaa ja ärsyttää muuten niin vastenmielisessä tositeeveessä. Ihmisyyden evoluutiota paljon lukeneena talon tapahtumat ovat kuin oppikirjaesimerkki. Ja toivottavasti sellaisiksi päätyvätkin. Finaalilähetys alkoi dramaturgisesti ennustettavasti SubUrban Triben tunnarilla. Playback vitutti laulaja Villeä silminnähden. Pakollisten pulinoiden jälkeen talosta häädettiin ensimmäisenä Olli. Olli ei ole ärsyttänyt talon sisällä, sillä hän on übermukava. Katsojiin mukavat tyypit eivät vetoa. Eivät sellaiset jotka tuntevat avoimesti omantunnontuskia. Eivätkä kihlattunsa pettäjät luuserit. Vaan ristiriitaiset. Yksi ääni on liian vähän. Siksi ihmiset haluavat äänestää kahdella äänellä. Yhden jonkin puolesta, toisen jotain vastaan. Siksi veikkaan että voittaja on Sari (miesnaisasetelman pohjalta) tai Kari (pervonalleristiriidan perusteella). Seuraavaksi talosta häädettiinkin Kaarlo. Ihmiset eivät tykkää jos joku saa ansiotonta arvonnousua. Vaikka verbaaliakrobaatti Kaarlo oli toivotulla tavalla ristiriitainen, hän oli lusmuillut virpomalla kotonaan...hyvänen aika miten nopeasti BigBrotherin verkkosivu päivittyy, huomaan nyt ma. Kahden parhaan joukkoon voittoon on selviytynyt kaksi parasta - suomalaiset wannabeteinit ovat ihania. Ja voittaja on Sari - ylivoimaisesti. Hyvä ihminen voitti hyvän, mutta ristiriitaisen. Meillä on sittenkin toivoa! |
|
|
