Muokkaan oppikirjan kappaletta populaatioista. Kuivin aihe lukion biologiassa, väittäisin. Populaationkasvumallit tuntuvat vainoavan. En ole koskaan ollut niistä kiinnostunut, mutta opetin niitä yliopistossa ekologian jatkokurssin harjoituksissa monena vuotena kuukausitolkulla. Teeskentelin osaavani matematiikkaa. Keskittyminen loppuun kalutun aiheen uudistamiseen, tyhjästä luomiseen, on nyt poikkeuksellisen vaikeaa. Työhuone on kovin ahdas keidas kaaoksen keskellä, eikä tästä mihinkään liikahda. Alakerran kuivauslaitteet humisevat äityen aika-ajoin alultaan ennustettavaan, mutta loppua kohden kaaokseksi taipuvaan resonanssien kierteeseen. Yritän peittää hurinaa ja jurnutusta kuuntelemalla suomalaisia juuriaan arvostavaa energiaheviä. Ensiferumia, Amoralia ja Kalmahia. Varsinaista musiikkimakua ei näytä löytyvän, sillä edellisten lisäksi tänään kuunneltujen listalla iTunesissa on The Mars Voltaa, Kauko Röyhkää ja Riku Mattilaa, Mannaa, Big Countryä, Amon Amarthia, Billy Braggiä ja Radioheadia. Ja kyllä, entistä jäykempää Genesiksen liveä viime kesän Euroopan-kiertueelta. Vaikka musiikki auttaa keskittymään rästitöiden huojuvasta pinosta vain yhteen kerrallaan, aamun ikävä pettymys toppuuttelee motivaatiota: en saanut lippua KISSin konserttiin toukokuun lopulle. Lahjovat firmat ja virtuaalimakuupusseissaan verkossa nuokkuneet olivat varanneet ne ennen varsinaisen myynnin alkua. Korvaukseksi voisin ajatella tasoltaan parempaa, mutta nostalgia-arvoltaan KISSistä jälkeen jäävää Iron Maidenia Ratinassa. Tai REMiä, vaikka en livevideoiden perusteella ymmärrä, miksi remmiä olisi nautittava juuri elävänä. Huijaan lohduksi itseäni: eihän ihminen iTunes-musiikin lisäksi muuta sielun ravintoa tarvitse. Elämän tarkoitushan on rahan ansainta ja ansaituilla rahoilla syöminen. Kirpputorimyynnistä saadut 1359 euroa toki lämmittävät. Ostimme rahoilla eilen Otsolle uuden testivoittajaturvaistuimen ja päheät matkarattaat. Ferrarikuosia ei saatu, mutta rattaissa on sentään punaista mustalla pohjalla. Ei, en kyllä elä pelkästä työstä ja syöstä. Jonain kauniina kevätpäivänä menen ja luen vielä jonkun kirjan. Oliver Sacksin Musicophilia kiinnostaisi yhdessä Daniel J. Levitinin aivomusiikin kanssa. Ja Sakcsin kovasti kehuma Neil Shubinin Your Inner Fish. Ja tuore Ernst Mayrin elämäkerta. Ammatillisista syistä ainakin Grantien uusin kirja Darwinin sirkkujen lajiutumisesta olisi ahmittava.  Ja liian pitkään odottanut Coynen ja Orrin Speciation. Mutta nyt populaatio kuriin.

Katsoin toissapäivänä Mixmaailman listaa hakusanoista joilla paikan päälle on tultu. Pimpit pitää edelleen suvereenisti ykköstilaa, parhaat peput on hyvänä kakkosena, ja narsisti muunnelmineen kolmantena. Canon G9 ja Procaster viritinvahvistin kuplivat alla. Tuottamani pettymys kahdesta ensimmäisestä saa sydämeni vuotamaan verta. Tokihan minä voisin muutaman kuvan laittaa malliksi, mutta kun Microsoft vaati tämänkin siveettömän kuvan poistamista sivun sulkemisella uhaten. Ja tämän. Otsaontelotulehduksesta ja varjon poistamisesta täytynee joskus kirjoittaa jotain. En tahdo enää petyttää.

Keskiviikkona sivulle oli tultu google.fi:n kautta täysin uudella hakusanalla: The Altruism Equation. Pari minuuttia myöhemmin oli haettu sanoilla The Making of The Fittest. Kaksi päivää aikaisemmin olin laittanut tuplakappaleet kyseisistä Lee Alan Dugatkininin ja Sean Carrollin kirjoittamista kirjoista Viirin kirppikselle myyntiin. Jommalla kummalla puolen googlausta kirjat olivat hävinneet hyllystä, muistaakseni 4-5 euron kiskurihintaan. Joitain päiviä aiemmin Kati ehdotti koko evolutiivisen kirjaston myymistä tulevia muuttoja riesaamasta. Totesin ykskantaan, ettei niitä kannata edes yrittää myydä - niistä kiinnostuneita kun on niin pieni piiri. Suomessa tuskin ketään. Piiri näköjään pyörii. Niinpä tiedustelen nyt anonyymeiltä googlaajilta, olisiko jollain käyttöä reilulle sadalle lähinnä 80-luvun LP-levylle? Tai Procasterin ja Handanin digiboxille antennin jatkeeksi? Tai hieman alle sadalle uudehkolle CD-levylle? Canon Lide 60 skannerikin olisi edullinen. Kirjoista tarjolla olisi vielä Brian Bagnallin A Company on The Edge: The Story of Commodore ja Laurence Tancredin Hardwired Behavior: What Neuroscience Reveals about Morality. Klaukkala, Viirin kirppis, pöytä numero 109. Käyn illalla hieman ennen seitsemää tarkistamassa, ettette ole vahingossa unohtaneet mitään. Pääsen hetkeksi huminasta, Katin lukioaikaisen kaverin asentamien kuivauslaitteiden seasta.

Lisäys klo 19.12. Hyvää tavaraa oli jäänyt lunastamatta. Paikalla piipahtanut ihmetteli Tannoy Fusion 2 -kaiutinten korkeaa pyyntiä. Se on todella 99 euroa kappaleelta. Noita kaiuttimia en myisi tuohon hintaan ellei asunnossamme olisi pulaa säilytystilasta. Kaiutinten hinta uutena oli 330 euroa parilta, eikä niitä ole juurikaan käytetty. Fusion-mallistoa alkaa olla vaikea saada Suomesta. Kauittimet ovat akustinen ratkaisu (= taidetta), eivät elektroniikkaa, joten ne eivät vanhene. Tästä mallista tullee klassikko, ja sen arvo nousee.  Elokuvaääntä meillä toistavat toistavat nyt Fusion 4 -pylväät, jotka ovat ääneltään huonommat, mutta sopivat tilaan paremmin. Huono on huono sana. Hifistien kieli on jotain muuta. Tannoy Fusion 2:

Avoimesti artikuloi. Avoimesti ja vaivattomasti soiva kaiutin, jonka tasapaino on aika hyvin kohdallaan. Alin basso ja ylin diskantti tosin jäävät vähän paitsioon, mutta toistoa ei silti voi moittia ponnettomaksi tai tumpeloksi. Bassojen taso on sopiva, eikä kumua juuri esiinny. Tanakampi luukutus kyllä tuottaa pienen onttouden tunnun ja vie uskottavuutta. Rytminen syke hoituu ihan kelvosti, ja toistossa on tervettä ulospäin suuntautuneisuutta. Äänikuva on pikemminkin ulotteikas ja avara kuin huipputarkka. Illuusio läsnäolostakin menettelee. Sointisävyissä on aistittavissa hienoista ylempien alueiden sähäkkyyttä, mutta myös tiettyä ytimekästä selkeyttä. Sointia ei silti voi moittia rasittavaksi. Kompakti, ehjä esitys. -Jaakko Eräpuu, Hifi 2/2005-

Siisti ja tasainen. Siistin ja tasapainoisen kuuloinen yleissointi. Keskialueella on ajoittain lievää mutkittelua ja diskantissa pientä sihahtelua, mutta kokonaisuus on silti yhtä aikaa miellyttävä ja neutraali. Bassoissakin on sopivasti potkua, joskaan ei tiukinta dynamiikkaa tai napakinta iskua. Soinnillisesti kaiutin on varsin toimiva kompromissi. Äänikuva on melko läheinen, leveä ja avoin. Myös laulajan läsnäolo välittyy mukavasti. Yksittäiset soittimet paikantuvat kohtuullisen tarkasti, joskin syvyysulottuvuus voisi toistua vielä uskollisemmin. Kokonaisuus on kuitenkin tasainen kompromissi ja toimii kaikenlaisella musiikilla. -Mikael Nederström, Hifi 2/2005-