Klo 8.15. Olen ollut jo puoli tuntia lukiolla. Tulin etuajassa tarkastamaan muutaman viime tippaan jääneen taulukkokirjan ja laskimen maantieteen reaalikoetta varten. Vatsaa kipristää. Näin käy aina kun ponkaisen sängystä hätäisesti tien päälle. Ainakin puoli tuntia pitäisi kököttää jouten, kaffetta hörppien. Aamuhopun aiheutti onnettomuus. Pudotin tokkuraisissa aamutoimissani perässähinattavan Gilleten lavuaariin kohtalokkain seurauksin. Olen nähnyt säännöllisesti painajaisia juuri tästä: puoli päätä ajeltuna, eikä mitään mahdollisuutta jatkaa. Yllätin itseni saadessani vekottimen rautalangalla jyräyskuntoon. Työmatka sujui jouhevasti Vuokko Hovatan levyä kuunnellen. Harmi ettei Vuokko päässyt Euroviisuihin. Ei ollut minun äänissäni voimaa.

Klo 9.56. Sirkeäsilmäisenä YO-valvonnassa kirjaston lukusalissa. Edessäni on kolme niin sanottua erillistilaa tarvitsevaa opiskelijaa. Lasin takana vilkkuu musiikinopettaja Erkin tarkkaavainen oikea silmä. Erkin vasen silmä katsoo toisessa erillistilassa olevaa yksittäistä opiskelijaa. Loput sankasta reaalintaitajajoukosta on sullottu jumppasaliin kuuden valvojan kanssa. Kaikki maantieteen tehtäväpaperit ovat siellä, joten en pääse tyydyttämään tehtävännälkääni. Abeja on taas valmennettu enemmän kuin koskaan. Muutamaa päivää ennen kirjoituksia sähköpostiin kolahtaneet kysymykset olivat jo ammattitasoa. Jouduin kahlaamaan melkoisessa läjässä yliopiston oppikirjoja taikoakseni edes jonkinlaisen karkean estimaatin maantieteen kollektiivisesta todellisuudesta. Jos koe on asiallinen, maantieteellisiä hymyjä nähdään pian Tilun käytävillä paljon. Opettajan työ saa palkkansa.

Klo 10.10. En saata tarttua käsikirjaston kirjoihin. Vartiotehtävässä ei lusmuta. Neliosainen Kirkkohistoria vetää kyllä vastustamattomasti puoleensa. Valvojalistan osaan pian ulkoa, eikä muuta tekemistä ole tämän konseptipaperin lisäksi. Naistutkimus tunkee ajatuksiin. Lukaisin aiheesta eilen jonkun ketjun. En ymmärrä queer-ihmisten ääriajattelua. Katselin viime viikolla TV-sarjaa jossa kaksi tavisnaista seuraa julkimonaisen päivää, ja tapaa tämän sitten pynttäytyneenä. Anna Kortelaisen päivää seuranneista toinen kertoi olevansa naistutkimuksen maisteriopiskelija (ei siis naistutkimuksen ylioppilas). Kun Kortelainen kertoi tavaratalossa shoppailevan naisen taloudellisesta vallasta, maisteriopiskelija nousi takajaloilleen: Tarkoitatko siis että meillä on jo riittävästi taloudellista valtaa? Anna Kortelainen ajatteli väärin? Juuri tätä en ymmärrä. Valtaa?

Klo 10.27. Valvontaa on jäljellä 51 minuuttia. Sen jälkeen on kaksi minuuttia aikaa pinkaista biologian oppitunnille. Aiheena on populaatioekologia. Harjoittelemme populaatiokoon määritystä riisinjyvillä pyydystämällä niitä pilttipurkista, merkitsemällä tussilla, sekoittamalla, ja pyydystämällä uudelleen. Siinä tuntee itsensä älykkääksi. Merkittyjen määrä toisen pyynnin saaliissa kertoo arvion riisipopulaation koosta. Sanna vinkkasi nuo riisinjyvät. Yliopistossa harjoiteltiin styroxisilla pakkausmateriaalipalloilla, jotka totesin lukiokäyttöön turhan suuriksi. Hylkäsin siksi ajatuksen. Ajattelin urautuneesti. Paperille pesiytyneiden ötyjen määrän laskemme näyteruuduilta. Tunnista tullee sähäkämpi kuin aamuisesta mantsan kakkosesta - väki valmistautui tietokoneluokassa huomisiin kulttuuripiiriesitelmiin. Positiivisin mielin, mutta hieman aamukankeana.

Klo 10.46. Ei ensimmäistäkään tapahtumaa. Ei edes kyniä putoile. Ei tietenkään, sillä pöydissä on täällä erityistilassa laidat, ja Niko kirjoittaa tietokoneella. Muistin postin tuoman kortin: teille on saapunut isokokoinen lähetys. Tilasin Amazon.comista viisi kirjaa. Dollarin kurssi helpotti ostopäätöstä. Lähetyksessä pitäisi olla Tiktaalik-Shubinin Your Inner Fish, Daniel Fairbanksin Relics of Eden ja Norman A. Johnsonin Darwinian Detectives. Kun halvalla sain, sorruin CSI-jännäreihinkin - ötökkämiesten Zakaria Erzinclioglun ja M. Lee Goffin kirjoihin hyönteisistä rikostutkimuksen apuna. Kyselin oppikirjaa varten Ilari E. Sääksjärven ja Jaakko Pohjoismäen kokemuksia suomalaisista raatohyönteistutkimuksista. Ala on kiehtova. Kuten Ilari totesi: Jos voimme Jaakon kanssa tehdä jotakin hyvää vainajien omaisille ja tuottaa edes vähän lisätietoa pikkuötököiden avustuksella, niin se on hieno asia. Se on.

Klo 11.09. Pikaisen elämäntapaynnäyksen jälkeen totesin olevani kutakuinkin elämäni puolivälissä. Ikä iskee jo päivittäin muistojen massalla. Kuinka moneen vakiokauppaan olen esimerkiksi ehtinyt turtua? Olen oppinut hyllyjärjestyksen ulkoa. Ja myyjien nimet. Senkin Joensuun Noljakan Siwan tädin, jonka piti hypätä tuolille ylettääkseen kassakoneeseen. Jyväskylän Kuokkalan R-kioskin myyjän kävelytyylin tunnistin junan ikkunasta kerran jossain pääkaupunkiseudun rautatieasemalla. Miten elämään voi mahtua niin paljon toistuvaa arkea, ikuisesti jatkunutta? Ja toinen samanmoinen määrä tulossa. Tänään saattaa hyvinkin olla jälkimmäisen puoliskon ensimmäinen päivä. Näinkö haluan ainokaiseni ehtoon käyttää? Istun ja tuijotan. Vain tahto palaa. Tjaah, voisi olla huonomminkin. Voisi kolottaa lonkkaa. Tai SAWin nukkekasvoinen sarjamurhaaja voisi vaania. Hyvä näin. Antti tulee pian vahdinvaihtoon.Klo 14.26. Tyhjässä kodissa. En saanut olla pitkään yksin, sillä huoltoyhtiön miehet tulivat paikkaamaan lattian reikiä. Kovin vakuuttava työnäyte ei ollut. Suurin reikä jäi ilman täytettä. Lattia on täynnä polyuretaanikökköjä kuin vaniljaisten lehmien laidunnuksen jäljiltä. Koti valmistuu ensimmäisinä pääsiäisen jälkeisinä arkipäivinä - sopivasti isäkuukauden alkuun. Mutta nyt intensiivinen valmistautuminen aikuislukioon. Biologian tunnilla lasketaan riisinjyviä ja paperiöttiäisiä kuten Tilussakin. Mantsan kakkoskurssilla pohditaan valtiokokeen jälkeen globaaleja energiaratkaisuja. Lopputunnista on tarkoitus päästä alueelliseen erilaistumiseen keskuspaikkahierarkian kautta. Kropalle toinen työpäivä tuntuu hankalalta. Se ei kysele minulta. Se asettautuu lepoon huomista varten. Mieltä häiritsee ikävä uutinen. Pidetty ja suuresti kunnioittamani liikunnanopettaja Kari on jättäyt Tilun. Muutama viikko sitten katselin ihaillen Karin toimia wanhojen tanssien harjoituksissa. Kolmensadan tanssijan ohjaaminen ei sujuisi meiltä nössöiltä lukuaineiden opettajilta. Karia tuli ikävä jo nyt. Reaalikoe sen sijaan tyydyttää. Lupasin opiskelijoille silkkaa rahaa jos ilmastodiagrammitehtävää ei tule. Kakkostehtävän välimerenilmaston diagrammin piirtäminen ja ilmaston piirteiden kuvaaminen taitaa säästää minulta neljä euroa. Kaikenkaikkiaan tuntuu että olemme onnistuneet karvapäisen kaimani kanssa abitreenissä erinomaisesti. Henkilökohtaisessa verkkopäiväkirjassa omakehu sallittakoon kerran vuodessa.