| Mika's profileMixmaailmaPhotosBlogLists |  Tools  Help |
|
28 April PedagogiikkaaKirjoitanpa vaihteeksi koulultakin. Odottelen että vaihto-oppilaat saisivat ryhmäkokeen valmiiksi. Viimeksi kun kurkistin ovenraosta, huoneessa keskusteltiin kiivaasti USA:n ulkopolitiikasta ja McDonaldsista suhteessa maailman nälkäongelmaan. Seija kollega kannusti jo ajamaan ruskesilmäiset kikattajat vapun viettoon, mutta en tohdi keskeyttää taukoamatonta pulinaa. Kiistämättä opettajan ammatin kokokohtia on se kun näkee opiskelijoiden innostuvan. Omalle kohdalleni tällaisia on saatunut valitettavan harvoin. Parhaiten muistan tilanteen Joensuun normaalikoulusta. Tarkoituksena oli opettaa seiskaluokkalaisille hieman Pohjois-Amerikan ilmastoa. Oppilaat piirsivät kiltisti nuolen kosteasta ilmastosta metsään (jos ilmasto on kostea, kasvaa siis metsä). Sitten pieni tyttö takarivissä huudahti: "Eikös se nuoli voisi olla toisinpäinkin?". Luokassa syntyi kiivas keskustelu aiheesta. Vetäydyin kohti ovea ja olisin hyvin voinut lähteä luokasta kenenkään huomaamatta. Täyttymys - olin tarpeeton! Biologian ensimmäisen ryhmän kanssa katselimme aamulla ajan läpileikkaavan evoluutiovideon. Teleologiastaan huolimattaa videossa on taikaa, sillä löydän siitä uutta vielä 36. katselukerran jälkeenkin. Videon jälkeen pidettiin kertaus. Kertauksessa jokaisella oli kymmenen minuuttia aikaa selata vihkoa, kirjaa ja päätään, ja laatia tällä perusteella 2-6 kysymystä käsitellyistä asioista (eliöiden luokittelusta ja monimuotoisuudesta, ja evoluutiosta). Sitten paperit kerättiin pois ja jaettiin satunnaisesti uudelleen. Vastattuaan kysymyksiin opiskelijat palauttivat paperin tehtävien laatijalle joka pisteyttää ensi viikkoon mennessä vastaukset ja kirjoittaa loppuun kannustavat kommentit. Ensimmäisellä välitunnilla opettajat ja opiskelijat musisoivat siivittäen mm. Lordin euroviisumenestykseen. Hard Rock Hallelujah kuulosti taas kerran hyvältä poppiskappaleelta. Tästä koulusta löytyy käsittämätön määrä lahjakkuutta niin opiskelijoista kuin opettajistakin. Lukiossa oli tänään myös liikennevaloteemapäivä - ideana ilmaista siviilisääty pukeutumisella. Varatut pukivat punaisen paidan, säpisevät keltaisen, vapaat vihreän ja ilmaisuhaluttomat mustan. Kati oli tyytyväinen kun näki aamulla minun punaisen paitani: "Se on räikeä, hyvä!". Konsertin typistämällä biologian tunnilla askarreltiin paskarreltiin sitten paperista DNA-malleja. Tämä vaati hieman funtsimista ja luulen että tunnin aikana tapahtui jotain jota kutsutaan oppimiseksi. Paperisilpun määrä oli melkoinen mutta joukosta kuoriutui vappuisan värikkäitä 18 emäsparin mittaisia geenejä (suuri osa jäi tosin odottamaan lopullista synteesiä vapun yli). Unohduin välitunniksi luokkaan katselemaan seudun karttoja ja olin unohtaa tunnin alun. Mantsan ryhmä teki sitten päivän päätteeksi samanlaisen kertauksen kuin bilsalaisetkin. Ja sitten puhuttiin hieman sateista. Kaikenkaikkiaan mukava koulupäivä. Viimeistään maanantaina onkin sitten edessä taas toinen ammatti ja tiukka maastopäivä. 25 April Vapaus kehittyyNo jopas! Timo oli poiminut blogiinsa hassun pienen meemin eli kulttuurigeenin: 1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä, 2. Avaa kirja sivulta 123, 3. Lue kuudes lause ja 4. Kirjoita se blogiisi. Kävelin siis sokkona kohti kirjahyllyä, koska olin ehtinyt pakata yleensä lähimpää löytyvät lukion oppikirjat jo eteiseen. Ja kuinkas kävikään. Käteen sattui yksi suosikkikirjoistani Daniel C. Dennetin Freedom Evolves. Olen kai sijoittanut sen keskeiselle paikkalle. Sivun 123 kuudes lause kuuluu: "Kane's libertarianism requires him to break the chain of causation somewhere in the agent and at the time of decision..." Mitäs tämän pitäisi tarkoittaa? 23 April Autisti = miesten mies?Jostain syystä minulta on mennyt ilmestymisensä aikaan täysin ohi Kimmo Pietiläisen vuonna 2004 suomentama Simon Baron-Cohenin kirja "Olennainen ero: Totuus miehen ja naisen aivoista" (Terra Cognita). Kirja sattui vahingossa käteen kirjastossa ja perusajatus vei heti mukanaan. Baron-Cohenin idea on yksinkertainen ja sohaisee vaarallista aluetta. Hänen mukaansa naisilla on empatoijan ja miehillä systemoijan aivot. Empatoija reagoi spontaanisti toisen tunteisiin ja ajatuksiin, ja vastaa niihin spontaanisti asiaankuuluvalla tavalla. Empatointia ei ole psykopaattien harjoittama toisten ajatusten lukeminen ja tapaukseen sopiva 'laskelmoitu' toiminta. Systemoija puolestaan päättelee miten jokin järjestelmä toimii. Baron-Cohenin mukaan systemoija laatii kaikesta 'jos-niin' -korrelaatiosääntöjä (minusta kyse on enemmänkin kausaalisuhteista). Luonnollisesti väestö noudattaa molempien ominaisuuksien suhteen normaalijakaumaa, joten sekä naisissa että mieehissä on sellaisiakin jotka ovat molempia ja sellaisia jotka eivät kykene empatoimaan eivätkä systemoimaan. Autismista ja Aspergerin syndroomasta kärsivien aivot ovat Baron-Cohenin mukaan äärimmäiset miehen aivot. Heiltä puuttuu kyky empatiaan, mutta usein he ovat taitavia systemoijia ja siksi jollakin alalla (kuten matematiikassa) erityislahjakkaita. Kirjan lopussa olevasta empatointitestistä sain 15 pistettä (kun useimmat naiset saavat 15 ja miehet 17) ja systemointitestistä 29 (kun naiset saavat keskimäärin 24 ja miehet 30). Jonkinmoinen pieni nainen kai tässäkin rujossa äijässä asuu? Kuka ihmeen Sjögren?Kävin Iitissä työn lomassa kahvittelemassa Anders Johan Sjögrenin muistokiven luona. Sjögren on jäänyt minulle varsin mystiseksi hahmoksi. Toiset puhuvat Lönnrotin kaltaisesta paitsioon jääneestä suurmiehestä, toiset taas karvalakkioppineesta jolla saattaa olla jonkinlainen merkitys muutamaan yksityiskohtaan Kalevalan historiallisessa johdannossa. Käsittääkseni Sjögren oli kuitenkin yksi merkittävimmistä suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja Porthanin oppilaana keskeisiä kansallisromantikkoja. Niin tai näin, Iitissä toimii Sjörenin muistoa vaaliva seura, ja suuri osa äidinkielen opettajista tuntuu hänet tietävän. Iitti ei loista suurmiesten määrässä - olkoon Sjögren siis sellainen.
Kevätkesää IitissäKiersin tänään ensimmäistä kertaa Iitin murkkukoealueet. Tilanne vaikuttaa yllättävän hyvältä. Otin muutama vuosi sitten tietoisen riskin jättäessäni koivun taimet ilman suojausta myyriä, jäniksiä ja hirviä vastaan. Iittiläisillä oksanpurijoilla on kuitenkin asenneongelma; niille ei rauduskoivu maistu. Muurahaiset olivat kömpineet esiin pesistään ja osa oli uskaltautunut jo muutaman metrin etäisyydelle keosta. Tämä ei ole yllättävää, sillä päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Mittasin murkkukekojen katoilta 15-18 asteen lämpötiloja. Kestrel 4000 -minisääasema on muuten näppärä. Kännykän kokoinen laite mittaa pienen harjoittelun jälkeen lämpötilan, tuulen nopeuden, ilmanpaineen ja suhteellisen ilmankosteuden lähes samalla tarkkudella kuin käyttämäni isot HOBO-sääasemat. Hintaa Kestrelillä oli 260$ ja HOBO-asemilla jalustoineen ja antureineen 1400$. Työn ohella tuli tähysteltyä - tällä kertaa lintujen sijaan - nisäkkäitä. Valkjärven rannalla kuvasin autiotalon kaunista hirsiseinää sisustustauluja varten, kun talon alta alkoi kuulua rapinaa. Kurkkasin nurkan taa. Talon alle johtavan käytävän suulta minua tillitti kirjava naama: hilleri! Pian tämän jälkeen samaisen autiotalon pellon ylitti kettu. Paluumatkalla hakkuuaukon reunaan jätetyn vanhaan haavan oksalla taiteili tuuheahäntäinen näätä. Lienee sanomattakin selvää, että tämä oli päivän ainoa jalkautuminen jossa jätin kamerat autoon. Koko reissun huipentuma oli kuitenkin kiireinen vesimyyrä. Miten joku voi olla niin ilmeinen Liitävä Bataatti! Moinen toi väkisin mieleen Kettusen lyhyen "Myyrä" (jossa Kajo tosin tarkoittanee kontiaista, maamyyrää): "Mitähän mahtaa miettiä myyrä? Luulisi, että kaiken pesänteon ja ruoanhankkimisen jälkeen sille jäisi aikaa - ainakin talvella - funtsailla asioita ja tuumailla niistä jopa erinäisiä yksityiskohtia. Tunnelien kaivaminen on yksitoikkoista puuhaa, jossa ei varmaankaan erehdy liikaa, vaikka ajattelisikin siinä sivussa muita asioita. Miettiiköhän myyrä koskaan perinnöllisyyteen liittyviä lainalaisuuksia? Tai kun se talvella hankikaton alla nojailee kukanjuureen, ajatteleekohan se koskaan, että mahtaneeko ikinä tulla meille tänne pellolle, se sosialismi?"
17 April Otin hapantaKenttäkausi alkaa pian. Se näkyy tutkijalla lievänä kenttälevottomuutena ja sijaistoimintoina. Kalibroin tänään pH-mittarin ja mittasin kahvin happamuuden. Raakana Moccamasterin 96.7-asteisena ulos syytämän kahvin pH oli 5.18. Kermalla valkaistuna pH nousi jo pienestä lorauksesta 6.86:en! Karhu-merkkisen kolmosoluen pH oli vasta avattuna pelottavasti 4.44, hieman väljähtyneenä jo 5.67. Oman suuni pH oli ennen oluen juontia 6.98 ja puoli minuuuttia olutkulauksen jälkeen 6.45 (kaikkken sitä täytyy tieteen alttarilla nöyrtyä!). Purkan jauhaminen nosti suun pH:n puolessa minuutissa 7.1:en. Taitavat olla oikeassa mainostaessaan Jenkkiä happohyökkäyksen torjujana. 14 April PorkkalassaPääsiäinen avattiin linturetkellä Porkkalanniemeen. Jussille ja Jussin siskolle Merille retki on monivuotinen perinne. Minulle reissu Porkkalaan oli ensimmäinen, vaikka kuuntelin teini-ikäisenä vesi kielellä Veikko M. Neuvosen ja Dick Forsmanin raportteja Porkkalasta: "Ylitsemme lentää parhaillaan 70 töyhtöhyypän parvi". Pellot olivat lintuja mustanaan (tai enemmänkin mustavalkoisenaan, sillä kanadanhanhien joukossa muut lajit olivat poikkeuksia). Niemen kärki ei tursunnut lintuja, mutta eväiden syöntiin osittain aurinkoinen kallio soveltui. Reissun saldona sain lyhytnokkahanhesta eliksen ja Kati hapesta myrkytyksen. Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.
10 April AlakulotusvaroitusKello lähestyy kahta yöllä. Lienee aika lopettaa jos kokeiden ja kurssitöiden arviointi - ettei ajauduta opettajan henkisestä tilasta johtuvaan epäoikeudenmukaisuuteen. Kuuntelin koevastauksia lukiessani Viikatteen EP-kokoelmaa. Alakulotettuja Tunnelmia -kappaleen alku jäi häiritsemään: "Pohjimmiltaanhan kaikki tarkoittavat vain hyvää". Onko näin?
09 April Tieteen valoaKati huomasi tänään, että minulla alkaa olla kevättä rinnassa. Ei yksinomaan sillä perinteisellä tavalla, vaan myös niin että olen alkanut höpötellä tulevan kesän tutkimuksista. Kati väitti etten ole ennen puhunut töistäni, ainakaan tutkimuksistani. Täytynee myöntää ettei motivaatio metsien trofiatasojen vuorovaikutusten analysointiin ole pakkasten pureskellessa aina korkeimmillaan. Vaan hyvä jos innostus nyt näkyy. Tämähän saattaa hyvinkin olla viimeinen kesäni päätoimisena (kenttä)tutkijana, joten on aika ottaa ilo irti. Koivun ympärillä ei ehkä pyöri yhtä mielenkiintoinen vuorovaikusten verkko kuin pajuilla, mutta kiehtovalla tavalla sotkuinen kuitenkin. Monimutkainen verkko myllääntyy lopulta massaksi, jossa mikään ei lopulta näytä vaikuttavan mihinkään. Kuten hieman samanlaista useamman trofiatason vuorovaikutussysteemiä tutkinut professori Weis taannoin totesi: "Nothing happens, but in a very interesting way". Vastoinkäymisetkin kääntyvät lopulta voitoksi. Olen onnistunut särkemään kahden vuoden aikana kolme skanneria imiessäni koivun lehtien kuvia digitaaliseen muotoon. Saman kohtalon ovat kokeneet kolme monitoimiveistä, kaksi sirkkelinterää, kaksi porakonetta, yksi pienoissääasema, pari akkulaturia, yksi vasara... ja lienen aika yksin rautakangen kelvottomaksi tuhonneiden joukossa. Lintulaskennoissa elintärkeä GPSkään (Garmin Vista) ei enää suostu ottamaan yhteyttä satelliiteihin. Ja kovalevytilakin on käynyt vähiin. Vaan kun kyseessä ovat pääosin (tieto)tekniset välineet, hajonneiden tilalle hankittut uudet ovat yleensä edellisiä parempia ja vielä halvempiakin. Uusi skanneri on tilauksessa ja luulen että vihdoinkin saan tarkoitukseen sopivan. Koekäytössä uusi GPS osoittautui huomattavasti vanhaa Vistaa näppärämmäksi. Toinen uusista kovalevyistä säilyy valmistajan lupausten mukaan ehjänä maastossa ja toinen pyörittää dataa vikkelään Firewire 800 -liitännän kautta. Kannustaakohan tämä tuhosta seuraava edistys huolimattomuuteen materian kanssa jos rahoja on jonkin verran käytettävissä? Onneksi sirkkelin terä muistuttaa aina ylimielisyyden riskeistä. Ostin hieman vanhentuneen Black & Decker -käsisirkkelimallin viimeisen yksilön (kun sain halvalla). Reilu vuosi sitten sen terä levisi ja lähdin itsevarmana ostamaan uutta. Päivien riuhumisen jälkeen eräässä Vantaan K-raudassa myyjä kaivoi varaston pohjalta pahvilaatikon jonka kyljessä luki: Made in DDR. Terä napsahti paikalleen. Kun se kuluu loppuun, uutta on enää turha hakea. DDR opettaa - rahalla ei aina saa. Lunta tupruttelee muurahaisten niskaan vielä päivittäin, joten ehdin viettämään aikaa netissäkin. Blogilistan luetuimman kärjen tutkiskelu on mielenkiintoista: toiseksi ja neljänneksi luetuimmat blogit kertovat elämästä keskellä avioliiton helvettiä, ja hieman alempana on koko joukko masentuneiden tai muuten heikossa elämäntilanteessa elävien blogeja (tosi-blogeja siis). Tie menestyneiden joukkoon on tuttu: runkkublogilla on peräti 18 tilaajaa, ja lukijoita yli 40 viikossa. Aika hyvä suoritus blogilta johon ei ole kai koskaan kirjoitettu mitään! En malta olla vertaamatta tätä sopeutumislevittäytymiseen evoluutiossa. Kun uuteen ympäristöön tulee uusi eliö, lajiutuminen kiihtyy niin että uudesta lajista syntyy tyhjät ekolokerot täyttävä yhteisö. Televisiossa sosiaalipornolla on oma tilansa karpoina ja poliisiteeveinä, ja lehdistössä seiskoina ja katsoina. Pornolla tuntuu olevan tilausta vähän joka paikassa. Blogeissakin ihmisten kärsimys ja tuhmuus saavat omat lukijansa - kukin lajinsa mukaan. Olisikohan tuolla sarjamurhaajankin blogi...? Ilmoitin taannoin verkkopäiväkirjanikin samaiselle Blogilistalle. Listalta näkee mm. kuinka monta lukijaa blogissa käy viikon aikana listan kautta ja kuinka moni on tilannut blogin (ts. merkinnyt sen suosikikseen). Verkkopäiväkirjallani on viisi tilaajaa ja lukijoita käy viikossa noin kymmenen. 06 April VirttaallaPäivä vierähti läntisessä Suomessa. Suomen pikkupoikabiologit ja Paraisten lukio ovat tutkineet leppälintuja (ja käkiä jos niitä sattuu leppälintujen pesissä loisimaan) Alastaron Virttaankankaalla jo useamman vuoden. Tutkimus lähti taannoin liikkeelle kun kyhäsin naulataitureiden kanssa Parikkalassa kuutisenkymmentä leppälinnunpönttöä graduani varten. Nämä siirrettiin myöhemmin Joensuun ja Kontiolahden Jaamankankaalle, mistä projekti laajeni useammallekin paikalle. Jarkko Rutila teki suuren osan väitöskirjastaan Jaamankankaalla, minkä jälkeen pääpaino on siirtynyt Virttaalle. Nyt Virttaankankaalle rakennetaan golfkenttää, ja osa pöntöistä piti saada sen alta pois. Niinpä ajelin aamupäivällä Jussin avuksi. Ensin Kaarinaan ja sieltä offroad-kelpoisella ajoneuvolla Virttaalle. Lunta oli vielä melkoisesti, joten kahlaaminen hangessa osoittautui haastavaksi niin tutkijoille kuin autollekin. Haasteesta selvittiin. Nyt pönttöjä odottaa peruskorjaus ja uuden loppusijoituspaikan etsiminen toisaalta. Moni leppälintu Virttaalla kokee tuossa kuukauden kuluttua pettymyksen. Kyllä lintuja nyt retuutetaan - nuha kaataa ja äijät vievät pesäpaikat.
04 April Huonomuistinen + kiltti = luuseri?Ei olisi pitänyt tuossa aamuisessa lastussa maalailla perkeleita pisin seiniä - siitä että kalenterista puuttuu tärkeitä merkintöjä. Tänään mietin puoli päivää sovinko mantsan toisen kurssin kokeen tälle päivälle vai torstaille. Tein kokeen ja printtasin sen, mutta päätin sitten yksipuolisesti että koe on torstaina. Vartin päästä kokeen alkamisesta koulun vahtimestari soitti että täällä yksi tyttö odottelee. Ja eikun kesken sumpin ja aprikoosiviinerin kohti koulua Ge2-koe kiikuttamaan. Koetta janoava Nanne tulikin jo ovella vastaan - ja sen kun pitikin olla biologian ensimmäisen kurssin koe! Kaksoisvirhe! Anteeksi Nanne. Yritetään perjantaina uudestaan. Kiltteydestä on ennenkin rokotettu. Paluumatkalla koululta päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tankata auton. Vein ensin pahveja keräyslaatikkoon ja odottelin sitten vuoroani polttonestemittarille. Vaan olivatpa rännässä suhaavat ihmisen tänään agressiivisia. Muutaman kerran yritin (omasta mielestäni) vuorollani paikoittaa Skeidan letkunkantaman päähän automaatista, mutta ei auttanut. Aina joku kiireisempi kiilasi väliin hampaat narskuen ja rystyset valkoisina rattia puristaen. Tajusin että kyseessä oli pitäjän halvin menovesi. Vastaavaa kilpailua bensasta olen nähnyt vain ugandalaisella Shellillä. Ei auttanut aikuisen miehen muu kuin mennä ostamaan kaksi senttiä kalliimpaa myrkkyä toisaalta. Taivasten valtakunta ja rahat ovat niiden jotka osaavat puolustaa itseään. Taivaista ja perkeleistä puheenollen, tämän illan Ajankohtaisen Kakkosen Jumala-illan keskustelijat vaikuttavat etukäteen vähintäänkin mielenkiintoisilta. Jos tuolla porukalla ei saada aikaan kiivasta ajatustenvaihtoa niin ei sitten... KannonnokkaanPäiväkirjasta tuli ensin viikkokirja ja nyt edellisestä merkinnästä on kulunut jo toista viikkoa. Syykin paljastuu heti kun pelokkaasti vilkaisen kalenteria - se on täynnä sekalaisia merkintöjä, ja mikä pahinta, tiedän että sieltä puuttuu vähintään toinen samanmoinen keko raapustuksia. Biologian ensimmäisen ja maantieteen toisen kurssin kokeet pitäisi arvioida (ei arvostella koska se on vanhanaikaista termistöä, eikä korjata koska kumittaminen olisi turhan rankka rupeama :) pikapuoliin, eikä koerupeama ole lähelläkään loppua. Oikos-lehden toimittaja kaipaa referointiani näppärästä artikkelista, jonka jenkkitutkijat tekivät lintupredaatiosta (Ansaitsee ehdottomasti tulla julkaistuksi. Tätä ei päätoimittajan ohjeiden mukaan saisi missään tapauksessa kertoa kirjoittajille. Conanin aiheuttamasta Suomi-buumista huolimatta on varsin epätodennäköistä että kirjoittajat arvaisivat refereen, löytäisivät tämän verkkopäiväkirjan ja onnistuisivat löytämään oikean virkeen tästä siansaksasta). Maastokausi on alkamassa aivan näillä näppäimillä, ja osa isoista päätöksistä on yhä tekemättä. Todennäköistä on sekin että kokeet maastossa ovat pahasti retuperällä talven lumen, pakkasen, hirvien, jänisten ja myyrien jäljiltä. Ja muuttolinnutkin tulevat, ja valokuvaukselle olisi mukava löytää aikaa, ja ideoita opetukseen olisi vaikka kuinka, ja... Katilla riittää tekemistä niinikään. Tänään neitokainen lähti junailemaan virkavapaan turvin Turkuun graduistuntoon ja huomenna pienet ekaluokkalaiset kaipaavat opeaan rairuohon kasvua tarkkailemaan. Ehkä nyt olisi aika noudattaa väitöskirjanohjaajani professori Jorma Tahvanaisen viisasta ohjetta: "Istu kannon nokkaan muutamaksi tunniksi ja katsele ympärillesi. Ei haittaa vaikka vaikka istuisit pidempäänkin". ....ja kas...pienikin istuminen IKEAsta ostetun kannon nokassa Aki Sirkesalon säestämänä ("Ollaan jouten, makoillaan, vastuuta ja valintoja pakoillaan...") avasi sen olennaisen: kaikki mitä tällä hetkellä teen on mielenkiintoista; sitä parempaa osaa siitä jota elämäksi kutsutaan. |
|
|
