| Mika's profileMixmaailmaPhotosBlogLists |  Tools  Help |
|
29 July Kusetusta!Naapurissa kävi auto tyhjentämässä sakokaivot. Totuus valkeni. Isä kertoi minulle pienenä että kaivoista toinen on pissaa ja toinen kakkaa varten. Eihän se ole mitenkään mahdollista. Millä laitteella pissan ja kakan mukamas erottaa eri kaivoihin? Ja tällaisen maailmankuvan kanssa olen elänyt 30 pitkää vuotta! Enää en oikein usko sitäkään että öljy olisi dinosaurusten verta. Tai että eteläisen Iitin tiet ja ojat mutkittelevat koska tyhmät suomalaiset olivat ostaneet niitä venäläisiltä kaupparatsuilta moninkertaisesti liikaa itsenäistymisen aikoihin. Mauri-heimon miehetHuppis, melkein kokonainen viikko hurahti arjessa ja asioidessa. Uusi tietokone saapui maanantaina, ja vasta eilen sain viimeiset ohjelmat toimimaan. Adobe Acrobat 7.0 Pro ei ymmärrä RAIDia ja tulkitsee kaikki kovalevyt eri koneiksi. Olin siksi mukamas asentanut ohjelman liian moneen koneeseen. Muutama tunti asiakaspalveluun numeroihin soittelua ja taukomusiikin kuuntelua, ja taas pelittää. Vanha kone toimii alustuksen jälkeen sekin suitsukkelaan, joten nyt pitäisi tietotekniikan riittää vähäksi aikaa. Eilinen loppuilta kului telkkua katsellessa. Mitä parhainta viihdettä. Olen varmaan omituinen otus tässäkin mielessä, sillä minusta urheilussa parasta ovat selostajat. Jääkiekko hallissa on ihan eri laji - se hikistä ja vulgaaria. Selostajia on helppo haukkua, mutta todellisuudessahan kyseessä on ryhmä moniosaajia. Tapio Suominen selostaa samalla asiantuntemuksella taitoluistelua ja jalkapalloa. Hän vetää asiantuntevasti jalkapallon kisastudiota ja toimii kaikkien lajien isäntänä olympialaisissa. Mertaranta on yksinoikeutettu maajoukkuejääkiekon pälättäjä, mutta kykenee muodostamaan aivan erilaisen tunnelman yleisurheiluun yhdessä Bubin kanssa, jonka yläilmavaivat tuovat aina niin kotoisan olon. Ja sitten on tämä meidän Nandi-heimon Mauri. Mauri Myllymäki taitaa olla lotkautuksineen typerimmän selostajan maineessa, mutta minun on pakko tunnustautua Mauri-faniksi. Hän liikkuu jatkuvasti riskirajoilla. Joskus hän pusertaa helmiä, usein taas kaatuu liallisuuteen, ajoittain äärimmäiseen typeryyteen. Hän on kuin Mikko Alatalo, Tapani Kansa, Timo T.A. Mikkonen tai Paavo Väyrynen. Mestari omalla alallaan, mutta ylittää silloin tällöin rajan joka antaa tavalliselle sohvankuluttajalle muka-oikeuden tumpata äijä mutaan. Heitä survotaan. He ovat Mauri-heimon miehiä. 23 July PläräimetSattumien summana Internet Explorer jouduttiin poistamaan pöytäkoneestamme (minun taukin syytä!), ja virkaa ovat hoitaneet sijaiset Mozilla, Mozilla Firefox ja Opera. Sijaiset ovat muuten hyviä mutta ne eivät toimi. Se että nämä spacet ovat Microsoftin ilkeämielisyyden takia muille mahdottomia, on täysin ymmärettävää. Mutta kun muutkin. Livejournalin blogien päivitys tökkii, näppis jumii ja välillä Firefox ja Mozilla tenäävät tyystin. Miksi puhutaan vain tietoturva-aukoista? Mikä sensuuri estää puhumasta näiden haastajien kelvottomuudesta? Internetin käyttäjien ensisijaisena tavoitteena ei kai ole tietoturva-aukkojen kiertäminen, sillä se onnistuu parhaiten vetämällä piuha irti seinästä. Useimmat halunnevat päästä sinne nettiin! Kitos Pori!Retki Poriin ei olisi voinut nolommin alkaa. Nostin liput sisältävän
kirjekuoren pöydälle jo viikko sitten. Perjantai-iltana sijoitin sen
huolella tähän näppiksen päälle josta se näkyy kauas. Aamulla Kati
siirsi sen vielä käteentarttuvammalle seudulle eteiseen. Moottoritiellä
sitten huomasin, ettei kuori ollut mukana. Kaksikymmentäkaksi (22)
kilometriä ylimääräistä ajoa kuravettä tuhnuavalla motarilla! Vaikka
Kati unohti vielä varmuuden vuoksi auton avaimet Pirkkalan ABC:n
vessaan, olimme yllättäen perillä puolisen tuntia ennen ensimmäistä
artistia. Valitsimme sen reitin jota netin karttapalvelu ei
tyrkyttänyt, näethän. Kirjurinluodolla oli alkuiltapäivästä varsin lepposia tunnelma. Iltapäivän aloitti seattlelaisen Rooseveltin koulun kermasta koottu big band. Vaikkei soitanta saanut hyppimään, orkka oli sympaattinen. Kukin nuorista taapersi vuorotellen eteen soittamaan oman soolonsa. Vaihtopenkiltä tuotiin tarpeen vaatiessa lisävoimia. Yksi oli kuitenkin korvaamaton: hentoinen basisti Emma Schachter tutkiskeli matalaäänisen kielisoittimensa saloja ansiokkaasti läpi koko konsertin. Emma-fanclubin Suomen osasto on suunnitteilla. Iltapäivän kaksi seuraavaa artistia olivat molemmat pettymyksiä. Dizzy Gillespien taustalla soittaneita muusikoita johti arvokkaan oloinen pasunisti Slide Hampton. Ryhmä soitti tiukasti, mutta samalla paljastui big band musiikin merkitys minulle. Rooseveltin kouluorkan viehätys oli perustunut ainoastaan soittajien ikään. Moisella swingillä ei ole minulle annettavaa paskan vertaa. Yhtä ja samaa kappaletta veivataan ilman yritystäkään esiintyä. Moni Dizzyn perinteen valvojista kuitenkin pitää, joten toivotaan heille onnea seuraaviin keikkoihin Libanonissa. Kovin kummoista elämystä ei tuottanut Five Corners Quintetkään. Teppo "amisviiksi" Mäkysen rumpusoolo ja intensiiviset fillit saivat ahterin kohoamaan penkkinä toimineelta kolmekasin lankulta muutaman millin, mutta muuten esitys oli vaisu. Vierailevaksi tähdeksi hankittu rajusti ryypänneen näköinen vibrafonistivirtuoosi Severi Pyysalo naputteli palikoitaan, mutta en muista kuulleeni vibrafonin ääntä kertaakaan tunnin setin aikana. Flyygeli, basso ja pillit olivat vielä tätäkin näkymättömämpiä. Setin loppuvaiheessa paras tapa käyttää aikaa oli siksi Stingin kiertuepaidan osto. Kun haaleat lämmittelijät oli saatu pois lavalta, tuli aika roudata Stingin kamat lavalle. Jo soittimista ja vahvistinarsenaalista näki että nyt oltiin ensimmäisen kerran tosissaan. Seitsemältä (kuten ennakkoon oli sovittu ja ylös kirjoitettu) lavalle astuivat kerjäläisen kelkannuorat Dominic Miller ja Lyle Workman, hyvinsyönyt Abe Laboriel ja viimeisenä ilmeisen hyväntuulinen Sting. Huomiota bändin olemuksessa herätti Lyle Workmanin naapurinpoikamainen olemus: jos hän olisi yleisön seassa esitellyt itsensä Stingin bändin kitaristiksi, hän olisi ottanut turpaansa. Sen enempää asiaa kyseenalaistamatta Message In The Bottle jyrähti käyntiin. Sana jyrähtää ei yleensä sovi Stingin konsertteihin, mutta nyt Sting on rock. Policen jälkeen Sting ei ole esiintynyt pelkkien kitaroiden päälle huutaen, joten jo etukäteen oli arvattavissa millä tinnitusta lähdettäisiin meikäläisen sisäkorvaan rakentamaan. Stingin tapoja tuntien on varsin linjassa myös se että useita jazz-festivaaleja sisältävällä kietueella Sting on kauempana jazzista kuin koskaan. Hitti toisensa perään kitarat jyräsivät vanhoja monimutkaisia sovituksia suoriksi. Jo Stingin toisesta soolokokoonpanosta tuttu Pretenders-kitaristi Dominic Miller oli jälleen bändin heikoin lenkki, mutta ehkä hänessä on jotain joka ei yksinkertaiselle fanille välity. Lyle Workmanin merkitys selvisi pitkän mutta onnistuneen kitarasoolon aikana. Huvittavaa oli seurata Stingin riemun ja ihmetyksen sekaisia reaktioita sooloon: nähtävästi Lyle ei aivan joka päivä innostu revittelyyn. Abe-boy ei sensijaan jättänyt ilmaan kysymyksiä. Hän soittaa joko hiljaa tai täysillä. Minusta tuli Abe-fani. Biisivalikoima oli turvallinen. Vain Beatlesin haastava A Day in The Life yllätti, positiivisella tavalla. Encoret aloittanut Desert Rose on kasvanut suoskikkibiisikseni ja sai karsitulla kokoonpanolla yllättävän hyvän sovituksen. Olin huomaavinani, että saatuaan yleisön mukaan kappaleeseen, Sting huudahti Lylelle "Vau!". Aina encoret päättäneeseen kauniiseen Fragileen saakka kappaleet veivattiin ilman taukoja ja välihöpötyksiä. Näin jälkikäteen ajatellen se oli juuri oikea tapa rokkaavaan settiin. Hyvä kokemus. Hyvä Sting. Kiitos Emma ja Abe. Oli aika ajella Raumalle hotelliin yöksi.
22 July LoppukesäAamupäivällä ajetaan Sorsalla Poriin. Kookkaat pillibändit Roosevelt
Jazz Band ja Dizzy Gillespie All Star Big Band tuuttaavat siellä
Ameriikan malliin ja The Five Corners Quintet jammaa härmäläisittäin.
Ikuisen Police-fanin mielessä kajastaa tietysti Stingin kvartetin
esitys. Elämäkertakirjan mukaan nimetyn kiertueen ohjelma on ollut aika
tavalla Police-voittoista. Mielenkiintoisinta Stingin bändissä on
massivinen rumpali Abe Laboriel jr.,joka
on mm. Manu Katcheen, Omar Hakimiin ja Steward Copelandiinkin
verrattuna kovin erityyppinen paukuttaja. Täytynee seurata myös
kultarintoja (Hippolais icterina). Janne Lampolahti kertoi
Satakunnan linnut -lehdessä joskus jo poikasiaan kasvattavien
kultarintojen uudesta lauluinnosta jaskan tahtiin. Koiraiden kiihkeys
oli suoraan korreloinut kulloisenkin bändin luritussoolojen tempoon. Kun Wallsendin maitomiehen poika lopettelee iltayhdeksän pintaan, ajamme yöksi hotelliin Raumalle. Sunnuntaina on tarkoitus katsella pitsejä ja baakkelseja. Eri kiva! Vielä toistaiseksi mieli on kuitenkin haikean surumielinen. Lapsuuden ja nuoruuden kiihkeiden lintuharrastusvuosien aikana heinäkuu oli aina kuollutta aikaa. Silloin linnut katoavat hiljaisina kasvillisuuteen, eivätkä vähäiset näkyvillä pörräävät sulkasatoiset tirpit tunnu kevätkuukausien vilinän jälkeen miltään. Kasvit muuttavat väriään tummemman vihreiksi, lehdet alkavat olla yhä enemmän vaurioituneita ja kasvu hidastuu. Heinäkuu on minulle vieläkin kuukausi jolloin vilkaisen ympärilleni ja huomaan seesteisen hiljaisuuden. Ehkä siksi heinäkuu on myös sisäänpäin kääntymisen kuukausi. 21 July Apina selässäViime aikoina on tullut kirjoiteltua paljon uskontoja sivuavista
aiheista. Tämä johtunee pääosin siitä että olen mukalomalaisena
yrittänyt perehtyä puoliksi ammatillisesti, puoliksi ihmisluontoa
kummastellakseni evoluutioteorian kritiikkiin. Yksi kehutuimmista
viimeaikaisista vastarintateoksista on ollut Marvin L. Lubenowin kirja Myytti apinaihmisistä.
Takakannessa hän on vain professori Lubenow, mutta sisäkannessa
kerrotaan myös ala ja asemapaikka: teologian ja apologetiikan
professori, Southern California Bible Collage and Seminary, El Cajon
Kalifornia. Tällä huomiolla on merkitystä, sillä Lubenow pitää ihmisen
evoluutiosta todella kummana alana jossa tutkijoina on usein alaa
niukasti opiskelleita harrastelijoita! Kirja on kammottavaa luettavaa.
Ensimmäiset sata sivua Lubenow käyttää pääosin kahden 1900-luvun alun
(harrastelija)tutkijan mollaamiseen ilman ensimmäistäkään näyttöä
huijauksesta. Jostain syystä hän on saanut päähänsä etteivät evoluutiossa
samasta alkumuodosta kehittyneet lajit voi elää rinnakkain. Jos Homo erectuksen ja Homo sapiensin
fossiileja löydetään samoista kerrostumista, se kertoo Lubenowin mukaan
siitä että evolutionistit (kuten hän evoluutiobiologeja kutsuu)
valehtelevat. Jos evoluutioteoria sisältäisi yhdessä elämisen
mahdottomuuden, sen mukaan maailmassa voisi elää vain yksi eliölaji
kerrallaan. Lytättyään valehtelijat Lubenow kaivaa esiin rasismikortin. Hän on keksinyt että ihmiskunnan yhteinen kantaäiti "Afrikan Eeva" on kehitelty pelastamaan evoluutioteoria ihmisten silmissä kammottavalta sisään rakennetulta rasismilta. Jos nykyiset ihmistyypit olisivat erkaantuneet esim. 500 000 vuotta sitten, se oikeuttaisi meidät Lubenowin mielestä syrjintään. Miksi erilaisia pitäisi syrjiä? Mikä luonnontiede pitää sisällään moisia moraalisia johtopäätöksiä? Hän ei ole huomannut että populaatiogenetiikka kertoo ihmisten olevan käsittämättömän samanlaista porukkaa. Minä ja veljeni Arnheiminmaassa olemme kuin identtiset kaksoset verrattuna talitiaisiin Nurmijärvellä ja Lontoossa. Vaikka meillä ei olisi yhtään yhteistä esi-isää Australian aboriginaalien kanssa, he ovat silti samanlaisia kuin me. Biologiasta ei saa veruketta rasismille vaikka yrittäisi miten. Eroja ihmisryhmien välillä on, geneettisiäkin, mutta vain arvostuksistamme riippuu mitkä niistä ovat miestämme niin ratkaisevia että ne "oikeuttavat" syrjintään. Huippunsa Lubenowin rasismisekoilu saa hänen syyttäessään evoluutioteoriaa tasmanialaisten kansanmurhasta. Hän on kyllä ilmeisesti huomannut että tämä tapahtui ennen Darwinin evoluutioteorian julkaisua. Tämän hän kuittaa toteamalla että evoluutioajatukset olivat ihmisten mielissä jo aikaisemmin. Nerokas keksintö on esim. vierättää syy murhasta vielä syntymättömän lapsen syyksi, koska lapsen piirteitä (punainen tukka ja kapeat huulet) oli varsinaisella murhaajallakin. Tässä vaiheessa kirjaa on pakko pitää hengähdystauko ennen siirtymistä yhtä pöyristyttävään osaan fossiilien ajoitusongelmista. Vastikään luin netistä, miten joku suomalainen kreationistijohtaja oli suositellut tätä kirjaa keskisuomalaiselle luokanopettajalle, joka myöhemmin kiitti gurua ja kertoi muuttavansa tämän kirjan perusteella opetustaan. Lubenow opettaa kansankynttilöitä, miten evolutiosmi johtaa ateismiin, ja ateismi väkivaltaan ja rasismiin. Samaan aikaan juutalaiset ja muslimit teurastavat taas toisiaan lähi-idässä uskoonsa nojaten. Toisaalla katolinen koulu kieltää John Lennonin kappaleen Imagine, koska se antaa ymmärtää uskontojen olevan sotien taustalla. Kenttätutkijan menetetyt etuudetOman projektin yksinvaltiaana olen päässyt maistamaan harvan
kenttäekologin herkkua: kilometrikorvauksia ja päivärahaa. Kun ajan
aamulla Iittiin tai Porvooseen puolisentoista tuntia, rytyytän päivän
rospuutossa ja köröttelen illalla takaisin, olen oikeutettu saamaan
keskimäärin 150 euroa verotonta bensarahaa ja 30 euroa päivärahaa. Jos
reissuja on vähintää kolme viikossa, tällähän tienaa pienen ihmisen
omaisuuden! Ongelmaksi matkat kuitenkin muodostuvat, sillä
matkarahoilla on selkeä katto (kun kirstun pohja tulee esiin). Kun
tänään ynnäsin matkoja, huomasin etten pääse vuoden aikana likimainkaan
omilleni. Ostin Skodan aikoinaan pelkästään Sciencemobiiliksi,
tiedeajoa varten. Nyt metsätiet ovat raiskanneet sen raadoksi ja
huoltoihin kuluu yhä kasvava potti tutkijan taskurahoista. Ei silti ole
aihetta valittaa, sillä apurahatutkijaksi olen selvästi etuoikeutetussa
asemassa sillä matkakorvausten lisäksi saan ihan oikeaa palkkaakin.
Tarja Cronbergin SuomiAreenassa heittämä kommentti kirjailijoiden huonosta palkkauksesta
herätti tutkijarentussa huvitutusta - ikäänkuin joku olisi pakotettu
kirjoittamaan runoja. Sen enempää kuin laskemaan muurahaisia. Päivärahan ja matkakorvausten evääminen valtion virkamieheltä taitaa rikkoa normia jos toistakin, mutta vakiintunut tapa se on. Kun miehistä koostunut projektimme ryhmä lähti takavuosina kongressiin, projektin johtajaa sijaistanut naispuolinen tutkija kielsi ryhmäläisiltä päivärahat koska "kongressissa on muutenkin kivaa". Hieman myöhemmin vastaavanlaisessa bakkanaalissa kännännyt naisryhmä puolestaan nosti rapsakat ulkomaanpäivärahat samaisen naistutkijan tällätessä nimensä alle. Ihmettelimme kovin, miksi me miehet saamme kärsiä siitä että miehen elämä on kivaa. Päivärahat tai henki. Antaisin kuitenkin päivärahat. Vaikka tutkijan työstä saisi Nokian optioita, se ei silti tee onnelliseksi. Kymmenen vuotta sitä näköjään juuri ja juuri jaksoin. Sairastuin yhä pahemmin, enkä epäile ollenkaan etteikö työn luonne olisi siihen osallisena. Sitten tuli tarve tehdä jotain hyödyllistä. Hyödyllisellä tarkoitan tässä sitä että työssä olisi mahdollista muuttaa muiden ihmisten elämää arvokkaammaksi tai onnellisemmaksi edes välillisesti. Kenkäkauppias tekee sitä, runoilija tekee sitä, opettaja tekee sitä. Rahtarit, lääkärit, verovirkailijat, päiväkodin tädit, postinkantajat...kaikilla on siihen mahdollisuus. Mutta ei ihmisellä joka laskee muurahaisia ja miinaajakoita. 20 July KiihotustaHesarin otsikko Vapaa-ajattelijoiden kirkostamme tekemä rikosilmoitus
sai minut ensin hynmähtämään: haluavat vain kostaa Osmo Tammisalon piirroksia vastaan tehdyn tutkintapyynnön. Syvemmin ajateltuna, vapaa-ajatteljoilla on jutussa kyllä pointtinsa. Syyte perustuu Psalmiin 53:2 "Mieletön
on se, joka ajattelee: Ei Jumalaa ole. Turmeltuneita ovat ne jotka näin
ajattelevat, inhottavia heidän tekonsa. Kukaan heistä ei tee hyvää."
Miksi pitäisi sietää ihmisiä jotka eivät tee hyvää? Miksi heidän
pitäisi antaa edes elää jos eivät suostu kääntymykseen? Luterilainen
kirkko ei taida virallisesti kannattaa fundamentalistista Raamatun
tulkintaa, mutta usein papit kehottavat etsimään vastauksia Raamatusta.
Jos joku tulkitsee tämänkin tekstin Sanasta sanaan ja kehottaa muitakin
siihen, ollaan kyllä suuren kansanryhmän vainon partaalla. Buddhalaiset eivät tee hyvää? Huonot ideat perivät maanSain huonon idean. Se täytyy toteuttaa. Huonoilla ideoilla saa usein
tylsyyteen säpinää. Olen tähän saakka päivättänyt livejournalin beeshiä verkkopäiväkirjaa
ja kopioinut jutut sellaisenaan tänne Mixmaailmaan. Tämähän on tietysti järjetöntä, ja usein on käynyt mielessä, miten
huonosti sama teksti sopii toisen blogin olemukseen. Tämä Mikkisoftan
space-maailma on luonteeltaan pissiksempi kuin "kröhöm"-vakavammin otettavat
blogialustat. Mitä jos antaisin blogien elää omaa elämäänsä jos ne sitä
tahtovat? Ehkä ne eriytyvät toistensa sivupersooniksi, ehkä eivät. LauraKuuntelin eilen vahingossa yhden Laura Sippolan
kappaleen. Hyvänen aika, sehän kuulosti harvinaisen virkistävältä.
Sävelnovelli. Nyt niitä kappaleita on iTunesissa jo kahdeksan. Levy kuulostaa studiolta. Se on jätetty (tahattomastiko?) sen verran raakileeksi että musiikin lisäksi kuulija on mukana kevyntekoprosessista kertovassa dokumentissa.
Maastopäivän jälkeisessä ja siivousta edeltävässä seesteisyydessä Lauran Sahara ei ole kuiva ollenkaan. VuosiTasan vuosi on kulunut siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogimerkinnän. Nyt pitäisi päättää, vieläkö tätä turhien ajatusten kokoelmaa jatkaisi vai siirtyisinkö Word-pohjaiseen J-kovalevylle suljettuun versioon. Kati huomautti eilen että tekstini on monimutkaisia lukea. Todellakin, melkoisen kökköä suomeahan se on, joten tavallaan päiväkirja on kryptattu piiloon vaikka onkin periaatteessa julkinen. Julma fakta vain on, että jos kirjoitan kovalevylle, koko päiväkirja hiipuu. Samalla hiipuvat entisestään myös ajatukset. Syyllisyys ja häpeä ajavat ihmistä. Jos en tänään tee pakollista lastua, mitä ihmisetkin sanoo? Tämä kieroutunut piuhoitus aivoissa tuntuu olevan varsin tavallista.* Päiväkirja kovalevyllä on kuin 800 metrin kultaisen liigan juoksu ilman jänistä * Keski-iän reilusti ylittänyt nainen sanoi miehelleen eilen kaupan edessä: "En mä voi tulla sisään kun mulla on nää tuulihousut". Kyttääkö joku tosiaan toisten housuja? Jos jollakin on tuulihousut, pannaanko naama muistiin ja...mitä hänelle tehdään kun seuraavan kerran törmätään? Ottaako joko nimen selville ja aloittaa vainon? Menettääkö uhri ystävänsä? Menettääkö hän läheisensä? Työpaikkansa? Kaatuuko talous? Tai toisinpäin...onko tuulihousutädillä tai minulla oikeus olettaa että joku todella olisi meistä kiinnostunut paskanvertaa? Ei. Tuulihousutäti voi olla varma vain siitä että hänen aviomiehensä on kiinnostunut hänestä. Mies jonka hän laittoi yksin kauppaan kun jäi puskan taakse suojaamaan housujaan. 19 July Bugandan lapset
Helsingin Sanomat kirjoittaa 14.7.2006: ”Ugandanrauhanneuvottelut alkoivat. Ugandan hallitus ja kapinallisjohtajat aloittivat perjantaina kauan odotetut rauhanneuvottelut Etelä-Sudanissa. Maan suurin kapinallisryhmä Herran vastarinta-armeija (LRA) on taistellut hallitusta vastaan kahden vuosikymmenen ajan. Apuna neuvotteluissa toimii joukko sudanilaisia välittäjiä." PainajaisetViime yön painajaiset olivat niin piinaavia, etten tohtinut katsella niitä aivan aamuun saakka. Aamun Hesari ei tietysti ollut mikään ilosanomalehti sekään, mutta tulipahan luettua läpäre harvinaisen tarkkaan. Kun lehti loppui, jäi aikaa miettiä unien tarkoitusta. Aika uskottavalta tuntuu suomalaistenkin kognitiivisen neurotieteen tutkijoiden testaama hypoteesi jonka mukaan unet olisivat eräänlaista aivojen mielikuvaharjoittelua haastavien tilanteiden varalle (ns. uhkasimulaatiohypoteesi). Unissa negatiiviset tunteet ovat positiivisia tavallisempia ja aggressiota esiintyy omituisen paljon. Tutkimusten mukaan unien aiheet ovat kulttuurista toiseen yllättävän samanlaisia. Niissä joudutaan usein fyysisen tai psyykkisen hyökkäyksen kohteeksi. Unissa paetaan ja torjutaan vihollisia, jotka usein ovat pahoja miehiä, petoeläimiä tai petoeläinten kaltaisia hirviöitä. Unissa pudotaan pohjattomaan kanjoniin tai pelastaudutaan täpärästi hentoon kuusentarriin tarrautumalla. Vaikeassa elämäntilanteessa olevat näkevät painajaisia enemmän, mutta jokainen joutuu katselemaan niitä jonkin verran pakollisena kansanvalituksena. Olisikohan niin että kantaisimme yhä aivoissamme ikivanhaa näytönsäästäjää? Ohjelmaa joka sparraa meitä vaaratilanteiden varalle. Ohjelmaa joka kaipaisi päivitystä kaupungistuvaan maailmaan. Karvaisten pervojen hyökkäys -painajainen. Pedofiilien puolue (Veljellisen rakkauden vapauden ja monimuotoisuuden puolue, PNVD) sai olemassaolon oikeutuksen Hollannissa. Olen asiassa suomalaisten tiedotusvälineiden välittämän tiedon varassa, joten tässä ja nyt julistettu jyrkkä tuomio pervopuolueelle olisi lipevää moraalipönötystä. Silti, lapsiin sekaantuminen on paitsi laitonta kaikissa sivistysvaltioissa, myös ehdoton normi kaikissa kulttuureissa jotka tiedän. Näin on tuskin kovin heppoisin perustein, joten moraalipönötän tässä mielelläni murskaenemmistön tuen turv  in...mutta yritän perustella tämän. Seksuaalisuuden on lähtökohtaisesti oltava tasa-arvoista. Pedofiilipuolue ajaa tässä tapauksessa nimenomaan epätasa-arvoisuuden asiaa. Se ei käsittääkseni tavoittele ollenkaan alaikäisten keskinäisen seksin sallimista (sitä tuskin kannattaa puolueen voimin enää edistää) vaan nimenomaan aikuisen oikeutta seksiin lasten kanssa. Tasa-arvo kääntyy tässä itseään vastaan. Kun pedofiilipuolueelle annetaan sananvapauden nimissä puhumisen oikeus, seksuaalinen tasa-arvo ottaa rajusti takapakkia. Tunnen seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kohtaloita sen verran paljon, että antaisin mielelläni kokoontumisoikeuden ja sananvapauden kaltaisten pesuvesien valua lapsineen norona viemärin. Ei yhtään karvaisin kourin lähmittyä lasta enää ikinä! En näe asiaan julkisesti kantaa ottaneiden suomalaisten tavoin pedofiilipuolueen olemassaololle mitään oikeutusta. Vaan tuskinpa susirajalaisten hyvinvoijien mielipide kiinnostaa Marthjin Uittenbogaardia suurena voiton hetkenä.Sedät bunkkereissaan -painajainen. Hesarin kulttuurisivuilla uutisoidaan uudelleen roihahtaneesta kiistasta rakkaan äidinkielemme alkuperästä. Pauli Saukkonen esittää kirjassaan geneettisiin tutkimuksiin analyyseihin perustuvia arvioita suomen kielen alkuperästä. Hän perustelee menetelmävalintaansa: ”…kielen vaihtuminen kielikunnan eläessä kokonaan toiseen kielikuntaan on poikkeusilmiö.” Jyrkkä kritiikki tähän - Ante Aikio toteaa: ”Pauli Saukkonen olettaa että geneettisten ja arkeologisten tulosten nojalla voitaisiin päätellä jotain kielistä. Tämä on metodologinen virhe.” Hesarin mukaan Aikio jatkaa: ”Suomen kielen linjaa voidaan seurata kauas ajassa. Mutta missä vaiheessa on syntynyt suomalaisuus, se on moderni ilmiö”. Mitähän Aikio tarkoittaa suomalaisuudella? Minusta on aivan luontevaa, että jälkeläiset puhuvat keskimäärin vanhempiensa kieltä, ja kielen historiaa voidaan seurata sukuja seuraamalla, kuten Saukkonen on tutkimuksessaan tehnyt. Toki, mitä kauemmas mennään, sitä todennäköisempää on että kieli on sukulinjassa vaihtunut. Jos kuitenkin katsotaan kaikkien suomea puhuvien suomalaisten esi-isät vaikkapa 15 sukupolvea taaksepäin, väittäisin että he puhuvat suomea keskimäärin selvästi useammin kuin minkä tahansa Venäjällä elävän kansan esi-isät. Jos näin on, geeneistä voi päätellä jotain kuten Saukkonen toteaa. Ettei vain tässäkin olisi kyse siitä tieteenalarajojen puolustuksesta joka on ollut tavallista ihmistieteissä positivismin valtakauden jälkeen? Monsterikoulu -painajainen. Samalla Hesarin sivulla on positiivisemmin virittäytynyt uutinen. Gene Simmonsia nähdään Suomenkin televisiossa ohjelmassa Rokkikoulu. Siinä Simmons kouluttaa klassisen musiikin opiskelijoista rokkitähtiä, kuten hän teki jo KISS:n soittaessa In Symphony –konsertissa Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa. Simmonsille ja Paul Stanleylle oli ilman muuta selvää että jokainen haluaa olla rokkistara. ”You are definitely rock stars”, Stanley kannusti kengurumaan viuluviikareita. (Valitettavasti tässä saattaa piillä totuuden ydin. Tähteydestä on tullut hyvin monelle pakkomielle. Joillain aloilla se on helppoa: jos joku riisuu vaatteensa kameran edessä, häntä aletaan saman tien kutsua pornotähdeksi.). Ossin perheen arkea nähneenä Genen uudempi tosi-tv-sarja ei sen sijaan innosta ainakaan ajatuksena: Gene Simmons Family Jewels seuraa Simmonsien rokkari-malli –perheen elämää. Taidanpa kuitenkin laittaa Deucen soimaan Genen kiihkeän tv-uran kunniaksi. Tattis!Koko päivän noiduin kenttäekologian tutkijan työn vastenmielisyyttä.
Kuumassa autossa rynkytystä kivisellä ja pölyisellä metsätiellä
varttitunti. Sitten hienhajuisesta autosta ulos ja hakkuuryteikköä
hirvenloikalla rinteeseen. Perillä kädet verille pingotetulla
nylonverkolla ja ihmisyydestä vieraantunutta tuijotusta kohti
koivunrääpälettä. Hiki valuu hyttyshupun verkkoa pitkin ja estää
viraabelihommanaan näkyvyyden tutkimuskohteisiin kunnes lämpöhalvaus
toimittaa saman tehtävän päätoimisesti. Pikaisen tankkauksen jälkeen
rinnettä alas kuumaan autoon ja sama 25 x uudestaan. Mitään et ehdi
näkemään, et ajattelemaan. Tuskan sentään tunnet. Päivän päätteeksi on
paha olo ja edessä parin tunnin ajomatka röyhkeiden bemarien seassa
happimyrkytyksen uuvuttamana. Olet rääseikössä yksin. Et puhu. Et näe
yhtään elävää olentoa koivujen, koivun hyönteisten, murkkujen,
paarmojen, hyttysten, mäkäröiden, polttiaisten ja punkkien lisäksi
(oho, hirveästi sosiaalisia kontakteja!). Ketään ei kiinnosta se mitä
teet. Työstäsi ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ei nyt eikä koskaan
tulevaisuudessa. Ajomatkalla otin taas itseäni niskasta kiinni. Jos joskus joutuisin vuoteen omaksi, maksaisin varmaan Brunein sulttaanin ystävyyden yhdestäkin siirtymätaipaleesta kahden tutkimusalueen välillä. Antarktiksen tutkijat tekisivät varmaan saman jos saisivat joskus vuodattaa hikipisaroita muutenkin kuin pelosta. Tai jos se 368 kilometriä pitäisi kävellä kokonaan? Tai jos olisinkin imatralainen poliisi? Ei, kyllä jaksan vielä tämän kesän turhan tutkijan arkea. Kaiken voi ajatella positiivisesti. Tästä esimerkkinä eilen kuultu yksinpuhelu Ikean parkkihallissa, jossa eläinrakas nuori mies totesi verestävin silmin: ”Saatana että noi jättää noita koiria niin vitun kuumiin autoihin”. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi iloisesti: ”Mutta sittenpähän on saatana taas yksi koira vähemmän kitumassa”. Kiitos tästäkin päivästä! Darwin oli alkujansa kalaPakko oli ostaa tällainen magneetti kun halvalla sai. Darwin-sedän elämäkerran lukemisen muistomerkiksi. Jenkit kiinnittelevät tällaisia ahkerasti vehicleidensa ahtereihin muistuttamaan onko kyseessä (erään suomalaisen saarnamiehen sanoin) roisto vai kristitty. Suomessa voisi saada tällaisesta silkkaa halveksuntaa. Ellei sitten olisi kyseessä kyrmyniskainen XL-mies turvoksissa. Punaniska GM-kuski laittaa autonsa takahutlariin myös tarran jossa hän kertoo lapsensa oppineen lukemaan kolmevuotiaana. Sitä taustaa vastenhan tätä kulttuurikerrostumaa on tulkittava.  18 July Jumalan teatterista IkeaanTänään vietimme Katin kanssa yhteisen taipaleen vuosijuhlaa. Ja
tietysti parhaalla mahdollisella tavalla: käymällä ostoksilla Ikeassa.
Onneksi molempien harrastukset ovat erikoisia, sillä Kati osti
vanerilaatikoita nukkekodin huoneiksi ja minä paperikoreja ja
lasipurkkeja hyönteishäkeiksi. Hyönteishöperö tarvitsee lopulta melko
vähän tavaraa, jota ei saisi Ikeasta ja Tiimarista. Asiakkaiden
joukossa haahuili myös Jari Halonen. Kontrasti oli raju. Mies jonka
rinnalla Jouko Turkka on pissalauri...ostoksilla ylivieskalaisrouvien
ylikansallisessa päiväunessa! Mihin tämä maailma meidät lopulta vie? Ikean lisäksi myös Dell tuntuu palvelevan. Kirjoitin aiemmin uudesta tietokoneesta. Maksoin sen perjantaina ja sain eilen (17.7.) viestin että tilaus on lähetetty tehtaalle ja että todennäköinen toimitusaika on 27.7. Äsken vilkaisin sattumalta Dellin tilausseurantaa. Toimituspäivä 17.7.! Tilauseurannasta pääsi kuljetusliike Schenkerin sivuille jossa kerrottiin että mylly on lastattu kontiin eilen klo 22.42 Raheenin kaupungissa Irlannissa. Jopas. 17 July Noah's DilemmaKaikkea ne amerikkalaiset keksii. Uutinen on sikäli merkityksellinen
että aiemmin dinosaurusten (eli tarujen lohikäärmeiden) uskottiin
kuolleen vedenpaisumuksessa, eikä niitä siis olisi ollut arkissa
ollenkaan. No, kertavitsipaitoja voi joka tapauksessa ostaa täältä. New Findings Show Noah Faced Intelligent Design Conundrum MOUND VALLEY, Kan. - Archeologists with the group Creationists in Labcoats (CIL) said they have discovered caveman drawings in this remote town that confirm the coexistence of humans and dinosaurs some 6,000 years ago. What's more, they said the drawings prove that dinosaurs marched two-by-two onto Noah's Ark. "This discovery shatters more than a century's worth of so called scientific evidence," said expedition leader, Samuel Featherstone, who is a professor of paleojesusology at CIL. "Dinosaurs - or 'Creation Lizards' as they will henceforth be known - did not predate humans by some 200 million years. Rather, they walked with Adam and Eve and may have even had a hand in the Jesus' crucifixion." The news has forced scholars to completely rethink the size of Noah's Ark, which is now estimated to have been roughly the size of 70 aircraft carriers. 16 July JenkkiblondiAmerikkalaisuus on koomista. Konservatiivien bulldogina toimii hyvin jumpannut blondi, bestsellerkirjailija Ann Coulter.
Aiempien kirjojensa tapaan Coulter esiintyy itse uuden kirjansa
kannessa; tällä kertaa jumppatrikoossa. Päädyin kirjan äärelle kun sen
lausuntoja evoluutiobiologiasta ruodittiin netissä. Coulter hyökkää
kirjassaan evoluutiobiologiaa vastaan peräti kahden kappaleen voimalla.
Evoluutiota Coulter pitää liberalistien juonena jossa ei ole aukkoja,
se on yksi suuri aukko. Nettiin kirjoitettujen arvioiden
perusteella tämä kirja lyö kaikki ennätykset: evoluutiota
käsittelevissä kappaleissa ei nähtävästi ole ensimmäistäkään lausetta
joka olisi lähelläkään tieteen maailmaa. Ikävää tässä on, että
luultavasti suuri osa USA:n rebublikaaneista lukee teksiä kuin
tietokirjaa. Ja sitten istutaan taas oikeutta ja punatiileen narutetut
viestit lentelevät tutkijoiden ikkunoista. USA:ssa ymmärretään markkinoinnin merkitys. Kirja myy jos sillä on kiehtova kansi. Jos kirjoittaja on näyttävä blondi, tämä kannattaa laittaa kanteen. Samalla kirjalle tulee henkilökohtaisempi luonne - kirjoittaja uskaltaa katsoa lukijaa silmiin ja avaa itsensä kritiikille. Mutta mitä sitten kun kaikki on silkkaa markkinointia? Kun sisällöllä ei ole enää merkitystä. Kun kirja on hyvä jos se vetelee lukijaa niistä nauruista jotka ovat jo valmiiksi töröllään. Space-maailmaEn tiedä mitä space-listoissa eilen tapahtui. Jotakin kuitenkin, sillä menneen yön ja tämän aamun aikana spaceni kuormitus näyttää punaista. Porukkaa lappaa sivulla yhtä mittaa. Kotiäitejä Texasista, ikäneitoja Japanista, kiinalaisia teinejä, naughty girlejä, huimapäitä jotka raportoivat extremen keskeltä, kivoja suurkaupunkisetiä Australiasta... Suurin osa kävijöistä varmaan pettyy karvaasti kun eivät saa tästä mongerruksesta selvää. Loput pettyvät koska saavat. Kävijöiden jälkiä seuratessa maailman moninaisuus ja internetin yhdistävyys räiskähtävät taas silmille. Halutessani tiedän tasan tarkkaan minulle täysin tuntemattoman kiinalaispojan tuhkarokon etenemisen. Päättelin merkistöstä että Wu on jo parantumaan päin. |
Olipa
kerran kauniin Victoria-järven vehmaalla rannalla Bugandan vauras
kuningaskunta, jossa asui onnelliseksi ja monimuotoisuutta
suvaitsevaksi mainittu Bagandan kansa. Vuonna 1877 vahvan
Kabaka-kuninkaan Mutesan johtamaan Bugandaan saapuivat ensimmäiset
protestanttiset lähetyssaarnaajat ja heti perään (1879) katoliset.
Brittien invaasio johti lopulta alueen siirtämiseen brittien
siirtomaahallinnon alaisuuteen vuodesta 1894 lähtien. Brittijohtajat
keskittivät nykyaistamistoimensa pääosin Victoriajärven ympäristöön ja
jättivät erityisesti pohjoiset heimot vaille huomiota. Hyvinvointi
muodostetun Ugandan alueella alkoi jakaantua yhä eriarvoisemmin.
Ugandan kohtalo kärjistyi isänsä hylkäämän ja pahoinpitelemän pojan,
Kenraali Idi Amin Dadan noustua valtaan vuonna 1971. Seurasi yksi
maailmanhistorian synkimmistä ajanjaksoista.|
|
