| Mika's profileMixmaailmaPhotosBlogLists | Help |
|
30 August Opettajaksi oppimista oppimaanKaksi 35 nuoren poppoota. Molemmat kutakuinkin satunnaisesti lukiolaisista rempaistuja. Sama opettaja, tunnit peräkkäin, sama kirja, samat asiat. Eri luokka. Ja aivan eri meininki. Toinen ryhmä näyttää innostuneelta, opiskelee ja suhtautuu kaikkeen valoisan leppoisasti. Toista ryhmää ei kiinnosta mikään ja se myös ilmaistaan näkyvästi. Ilmapiiri on jäätävä. Silti opettajalle nousee tuskanhiki otsaan. Miten se voi näin mennä? Voiko opettaja tehdä asialle mitään? Pitäisikö kylmettää itsensäkin ja aloittaa tympeässä ryhmässä poliisipolitiikka? Vai murehtia joka ilta epäonnistumista? Ryhmädynamiikka on niin suuri mysteeri, etten oikein ymmärrä, miten opettaja voi leipääntyä. Väsyttää niin perkeleesti, mutta veri vetää luokkaan ihmisenä olemista tarkkailemaan. Jotta joskus oppisi miten oppisi opettajaksi. Aitojakin murtuu - menen tuossa yhtenä keskiviikkona ihan oikeaan opetushallituksen koulutustilaisuuteen: Paikkatietojärjestelmät lukion maantieteessä. Oikein pääkaupungissa kouluttavat. Olen luuhannut lukion opettajana jo viisi vuotta välttäen kaikki kurssit ja bakkanaalit. Moinen lusmuilu on hävettänyt kovasti. Jostain syystä sain jo jatko-opintojen alussa pahan allergian luennolla istumisesta. Yliherkkyys äityi pahimmilleen heti opintojen jälkeen - sain fyysisiä kuvotusoireita jos ehdotettiin jonkun partaäijän tai vekkihametädin showta. Nyt on hyvä treenata turnauskestävyyttä yhden päivän rupeamalla. Olen asiasta täysin pihalla, joten parempi olisi kestää loppuun saakka. Varsin harva luennoitsija onnistuu puhaltamaan tarinaansa hengen jollaista ei löydy kirjoista. Sellaisen jossa opiskelijalla on luennon aikana turvallinen ja kotoisa olo, mutta sen jälkeen nuppi turtana koskena pauhanneesta ajatusten virrasta. Juuri nyt mieleen tulee vain muutama klassikko luennoitsija. Tami Tammista kuunteli mielellään kaksi tuntia vaikkei kalju koutsi sanonut oikein mitään. Pauli Tapani Karjalainen johdatti hyvin persoonallisella tyylillään humanistisen maantieteen maailmaan. Sitten parisenkymmentä asiansa selkeästi esittävää turinoitsijaa. Mutta ei oikeastaan yhtään kirjan voittanutta. Toisaalta, opiskelijoiden kampustarinoissa kuvatuihin täysiin kyvyttömiin luennoitsijoihinkaan ei käytännössä törmää. Jokainen asiantuntijan asemaan päässyt osaa jäsentää sanottavansa edes jotenkin. 28 August LevymeemiIltavuoron alkua odotellessa pöhnin jostain blogista levymeemin. Kysymykset ovat kutakuinkin samat kuin kirjameemissä. Saa taas vohkia tämän itselleen itse kukin. 1. Levy/kappale, joka muutti elämäsi? Varmaan ensimmäiset LP-levyt sen tekivät. Kitkuttelin aika pitkään C-kasettien varassa. Levysoittimen hankin vasta lukion toisella luokalla. Siihen piti tietysti saada heti kuunneltavaa. Dinosaurockissa (liian hiljaa!) soittaneen The Rainmakersin Tornado sai kunnian olla ensimmäisenä levysoittimella. Voi miten hyvältä se kuulosti! Ja heti perään Hearthillin esikoinen. Miten rouheat soundit! 2. Levy/kappale, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran? Lähes kaikkia levyjä (paitsi niitä joita en kertaakaan; mm. Bob Dylanin Oh Mercy on olut hyllyssä koskemattomana toista kymmentä vuotta ilman omaa syytään). Keban Koko ajan go-go oli ensimmäinen LP joka kului soittokelvottomaan kuntoon. Luonteri Surfin Kato, Toka ja Sato kuluivat puhki myös ennen lakkiaispäivää. Ja sitten kesän 1990 aikana Cultin Sonic Temple. Viime aikoina PMMP:n Kovemmat kädet on pyörinyt kovalevyltä yhtä mittaa. Niissä kappaleissa on elämää ja makua. 3. Levy, jonka tahtoisit mukaan autiolle saarelle? Ottaisin varmaan Policen Message In the Boxin. Siinä on kiva loota ja tarinaa. Sähköä autiolla saarella ei varmaan olisi soittimien pyörittämiseen. 4. Levy/kappale, joka teki sinusta hupakon? Van Halenin Jump on varmaan joskus hupakoittanut. Ja Keban koko tuotanto. 5. Levy/kappale, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin? Eilen silmät taisivat punoittaa kun kuuntelin Lasse Mårtensonin tribuuttilevyltä Johanna Iivanaisen esittämää kappaletta Jumala rakastaa maailmaa. Leevi & The Leavingsin Elina mitä mä teen? on ehdottomasti surullisin kaikista. Elämä ikkunan takana on raapaissut omia muistoja kyyneleiden muodossa useampaankin kertaa. Kovin hilpeitä eivät ole myöskään Kerro terveiset lapsille tai Pimeä tie, mukavaa matkaa. 6. Levy, jonka toivoisit tulleen äänitetyksi? Peer Guntin viimeiset keikat Tavastialla olisi ollut kiva saada muistoksi. Vastaavia on aika paljonkin, sillä tulisin varsin hyvin toimeen pelkillä livelevyillä. Jäykkää studiota ei oikein aina jaksa kuunnella jos on päässyt liven makuun. 7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty? Ei kai sellaista ole. Samantha Foxin levy oli joskus kuvotus, mutta nyt siinäkin alkaa näkyä kulttuurihistoriallista arvoa. Sigue Sigue Sputnikin levyjä vihattiin 80-luvulla - nyt kuunneltuna on pakko myöntää että ihan hyvää kasaripopin keskitasoa nekin olivat. Tuskin mikään levy on aiheuttanut sotia tai peruuttamattomia henkilökohtaisia vammoja, joten suotakoon kaikille olemassaolon oikeus. 8. Levy, jota kuuntelet paraikaa? Juuri nyt iTunes soittaa taustamuzakkina Dire Straitsin liveä On The Night. Brothers In Arms kolahti kasarina lähinnä koska se kuulosti C-kasetiltakin hifiltä. No nyt kun sain muut kohdat täydennettyä, olen näköjään tiedostamatta vaihtanut ämyriin Kingston Wallin live Real Live Thing. 9. Levy, jonka olet aikonut kuunnella? Slayerin Christ Illusion, Paul Simonin Surprise ja von Hertzen Brothersin Approach ovat listalla. Salamalle töitäPitäisi olla jo nukkumassa, mutta moni asia painaa liikaa. Elämäni koostuu sarjasta mokia ja laiminlyöntejä. Näiden nauhan kutoo yhteen väliin jäävät pitkät harmaat taipaleet. Sellaiset jolloin en onnistu haittaamaan kenenkään elämää. Nyt sattumia on sopassa liikaa. Olen unohtanut laittaa parikin arvosanaa koneelle, mikä on pahimmillaan estänyt opintojen etenemistä. Olen unohtanut toimittaa aluetutkimuskurssin suoritusohjeet jotka lupasin juhannukseksi. Olen unohtanut editoida häävideon. Olen unohtanut soittaa ystävälle...ja äidille. Juuri äsken muistin tulostaa huomiset solubiologian uusintakokeet...ja ohjeet mantsan kakkoskurssin itsenäistä suorittamista varten. Ja mikä pahinta, olen täyttänyt nuppini näillä työmuistamisilla kun Kati on sairastanut ja kaivannut lohdutusta. Ukkonen jyrisee paskiaiselle Espoon suunnalta. Jos oikeus toteutuu, kohta iskee miljoonan voltin salama. 27 August Sika II!Nyt tämä sikailu on saamassa giganttiset mittasuhteet. Ostin jokunen kuukausi sitten Epeksestä IronMaidenin DVD:n Death on The Road. Kävi ilmi että koko erä oli viallinen. Epe's lupasi lähettää ehjän kappaleen heti kun he saisivat sellaisia. Vaan ei ole tullut. Nyt lähestyin Epestä rauhantahtoisesti - josko he olisivat unohtaneet? Ei ole levymyyjälläkään helppoa näinä Euroviisun kulta-aikoina. Entisessä elämässäni en olisi rohjennut moiseen. Jos joku käveli rotantappokengillä yli, ensimmäinen ajatus oli toive siitä että vereni lähtisi kohtuullisin korvauksin hänen ulkomailta tilatuista kengistään. Katin kasvatustyö alkaa nyt tuottaa tulosta. Nykyään vaadin ehjän hevituotteen ja tuuttailen vieraille ihmisille. Ja laskutan ylityötunneista vaikka siitä aiheutuu kuluja työnantajalle. Se on kuulemma ihan normaalia. Mä mustamaalaanTummien värien levittäminen edesmenneidenkin lähimmäisten kasvoille on rakas harrastus monelle tieteenvastustajalle. Matemaattisella pseudotieteellään kuuluisaksi tulleen William Dembskin blogissa hyökätään luonnontieteitä vastaan taas uudella tavalla: meidän iskä on parempi kuin teidän iskä! Ajatuksena on lämmittää uudelleen ajatusta siitä ettei Charles Darwin keksinytkään evoluutioteoriaa, tai ainakaan luonnonvalintaa, vaan sen teki kreationisti (sellaista sanaa ei taidettu silloin tosin tuntea) Edward Blyth jo paljon aiemmin. Tosiasiassa Darwin oli syvästi kiitollinen Blythille kirjoittaessaan Lajien syntyä, muttei kuitenkaan viitannut Blythiin luonnonvalinnan kohdalla - koska Darwinin itsensä käsitys luonnonvalinnasta oli aivan erilainen. Dembskin blogi pitää evoluutioteoriaa valheena. Onko tarkoituksena siis omia valheet itsellensä jotta avautuisi mahdollisuus huutaa: aprilllliaaaa! Luultavasti. Ja samalla saadaan taas lokaa Darwinin niskaan - plagioija vainen oli se ruma partaäijä. Sen lisäksi että nai serkkunsa - se perverssi. Ja oli kaiken kaikkiaan läpeensä paha. Dembskiläisten manipulaatio taitavaa: kaikki eivät huomaa väkevän progandan onttoutta. Lähetystyö kantaa kuitenkin hedelmää ainakin rapakon takana. Miksiköhän blogissa ei kirjoiteta Lucretiuksesta joka esitti evoluutioajatuksia jo pari tuhatta vuotta sitten? KoulutuspolitiikkaaTiede Mies otti blogissaan kantaa koulutuspolitiikkaan. Kun asia hivottelee likeltä, ei parane muu kuin esittää asiaan kommentteja.
"...ei ole mitään syytä, että ihmiset voivat valmistua ylioppilaiksi ilman pitkää matematiikkaa. Lyhyt matematiikka pitäisi poistaa kokonaan. Syy on yksinkertainen: Kenenlläkään, joka ei pärjää pitkässä matematiikassa, ei voi olla muutenkaan älyllisiä valmiuksia oikein mihinkään ylioppilastutkintoa vaativiin opintoihin." Lukio on yleissivistävä koulu. Nykyisin suurin osa suomalaisista suorittaa ylioppilastutkinnon. Itse opetan biologiaa ja maantiedettä pääosin tulevien ekonomien, maanviljelijöiden, stylistien, postinkantajien, verokarhujen jne. näkökulmasta. Moni heistä suorittaa pakolliset kurssit ja elää lopun elämästään näiden antaman mielikuvan pohjalta. Ne jotka aikovat alalle, jäävät tunnin jälkeen juttelemaan ja hakeutuvat syventäville kursseille. Heitä ei tarvitsee erikseen 'opettaa'. Jyrkkä fakta on, että suuri osa omista entisistä oppilaistani työskentelee kaupan kassoina tai myy Top Sportissa lenkkareita. Jos pitkä matematiikka olisi ollut pakollista, monelta jojo-tutkinto olisi jäänyt kokonaan suorittamatta. Kun matematiikan lisäksi myös pitkän fysiikan suuri kurssimäärä jäi heiltä pois, tilalle oli pakko ottaa kieliä. Ja turismot ihmettelevät kun Suomessa osataan lenkkarikaupassakin oman vaikean kielen lisäksi amerikkaakin. Ja ollaan sivistyneitä. "Toiseksi, kaikissa yliopistojen koulutusohjelmissa pitäisi olla pakollista suorittaa tilastomatematiikan appro. Tätä voisi räätälöidä jokaisen koulutusohjelman tarpeisiin, mutta perusteiden pitäisi olla nämä. Pidemälle meneviä opintoja ei pitäisi olla edes oikeutta suorittaa ennen näitä. Syy: Ei ole sellaista tiedettä tai tekniikkaa, jossa ei olisi tärkeää ymmärtää asioiden tilastollista luonnetta." Tässä on ideaa. Esimerkiksi suurin osa akateemisten ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää evoluutiobiologiaa voidaan johtaa suoraan kyvyttömyydestä ymmärtää populaatioiden ominaisuuksia. Mutta riittäisikö pakkomatematiikka korjaamaan asian? Tässä ideassa on paljon suurempi ongelma. Koko humanistinen tiede pitäisi muuttaa. Kun on kovalla työllä saatu kivitettyä positivismi ja numerot nurkkaan ns. "ymmärtämisen" tieltä, niitä ei sieltä hevillä kaiveta esiin. Tällä hetkellä bauttiarallaa puolet tutkijoista tarvitsee tilastomatematiikkaa vähemmän kuin kaupan kassa. "Kolmanneksi, kielten opetuksessa pitäisi painottaa suuria kieliä. Peruskoulussa pitäisi olla jo suomen lisäksi ainakin kolme kieltä. Näihin pitäisi asettaa tietyt koulutusmäärätavoitteet ja paikkoja kunkin kielen ryhmiin olisi tarjolla tavoitteiden mukaisesti." Peruskoulun tavoitteita ei voida juurikaan kiristää - tuntimäärä ja aineiden valikoiman on jo aika hurja. Lukiovaiheessa pakollisten kielten määrää voitaisiin tietysti nostaa. Koska lukiolaiset ovat nyt koulussa kahdeksasta neljään, tämä tarkoittaa käytännössä muiden aineiden heivaamista. Käytännössä se kai merkitsisi suurituntimääräisten pitkän matematiikan ja fysiikan kurssien karsimista. Kun lukiolaiset tulevat muutaman vuoden kuluttua kertomaan omasta opiskelualastaan nuoremmille sukupolville, he päivittelevät nykyisin kovasti lukion raskautta. On kuulemma suorastaan passivoivan rentoa opiskella lääkäriksi lukion jälkeen. Nyt kun tilaisuus koitti, täytynee esittää omat yliopistomaailmaan liittyvät koulutuspoliittiset postulaatit: 1) Tarvitsemme oikeiden töiden tekijöitä. Yliopistojen koulutuspaikkoja on siksi karsittava reilusti ja yliopistojen rahoitusta pudotettava. Karsinnan tulee kohdistua erityisesti niihin aloihin joissa on nyt ylituotantoa. 2) Koulutettavien tohtorien määrä on pudotettava vähintään puoleen. Monilla aloilla tutkinnon voi suorittaa olemalla yhdeksäntenä nimenä (pipetoivana laboranttina) muutamassa yhden ison projektin julkaisussa. Ohjaava professori tekee itse 3/4 väitöskirjasta ja antaa myöhemmin kustoksena toimiessaan arvosanan itselleen. Vastaväittäjä ei väitä vastaan koska on ohjaavan professorin paras kaveri naapurikylän yliopistosta. Tästä kiitoksena ohjaava professori saa omalle yksikölleen lisää rahaa + tyhmän teinitohtorin joka kannattaa mahdollisimman pian heivata helvettiin. Tai ainakin postdocaamaan ja masentumaan Ameriikkaan. Jos palattaisiin takaisin monografioiden aikaan (jokaisen tulisi omilla pikku sormillaan kirjoittaa kirja tutkimuksitaan pelkän kopiokoneen vinguttamisen sijaan), karsinta voisi tapahtua luonnollisesti. 3) Vapautuvat varat tulee keskittää perus- ja keskiasteen koulutukseen. Koulutuksessa on siirrettävä painopistettä yhä nuorempiin ikäluokkiin. Tällä vältetään parikymppisten nuorten puotoaminen tyhjyyteen. 26 August LasseLauantaiaamun iTunesissa on soinut Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa. Sääli että Lasse itse piti projektia pilkkana. Artistit tulkitsevat kappaleet rouheasti, mutta alkuperäislevytystä arvostaen. Pauli Hanhiniemen ääni sopii täydellisesti kesäboheemiin kappaleeseen Laiskotellen. Samoin Marjo Leinosen ääni svengaavaan Kaikessa soi blues. Veetin tulkitsema Myrskyluodon Maija paljastaa kappaleen ajattomuuden. Palefacea ei yhtäkkiä tunnista piippulaulun tulkitsijaksi. Ainoa vähemmän innostava kappale levyllä on Otto Grundtrömin tulkitsema Kaikki paitsi Purjehdus on turhaa. Mutta on se Lasse tehnyt hienoa musiikkia. Kumarrus. 24 August LuetuttaaTyöt eivät nyt jätä vapaa-ajan ongelmia. Lukion kiihkeään rytmiin hyppääminen tuotti alussa vaikeuksia, mutta nyt svengaan jo hirvenä porukan mukana. Huomenna annetaan nuorten kanssa energiaa elämälle, ja puidaan väestönkasvua, muuttoliikkeitä ja rasismia. Kun aikuislukion tunnit ensi viikolla käynnistyvät ja maastotyöt pitäisi saada samalla loppuun, tahtiruuvia on vielä hieman kiristettävä. Tulevalle viikonlopulle ei ole tällä kertaa kummempia suunnitelmia, joten ehkä jokusen tunnin saisi lohkaistua lukemiselle. Himotuttavia kirjoja on odottamassa niin paljon, että tarve olisi ehkä muutamalle tuhannelle tunnille. Tutkijan työn virkavapaus alkaa lokakuun alussa, joten toivottavasti aikaa löytyy sitten myös sille kuuluisalle elämälle. Voisi kököttää sohvalla. Kati puolestaan toipuu inhottavasta flunssasta ja pyrkii kovasti sohvalta pois... Näköjään unelmoin kirjoista etukäteen enemmän kuin muistelen niitä myöhemmin. No, sama kai tuo. Elämäkertafriikille sopivaa vaihtelua tuovat hieman yksilöiden tarinoita hajanaisemmat mutta henkilökemian kiehtovien punosten takia vetävät bändihistoriikit. Joel McIverin Metallica kuvaa angstisten räkä-äijien tietä salonkeihin ja edelleen psykoterapeutin sohvalle. Toivottavasti kirjasta käy edes jotenkin ilmi, millainen ihminen mystinen Cliff Burton todella oli. Stingin elämäkerroista paljastunut veljeys Pomon kanssa sai minut kiinnostumaan myös Springsteenistä, vaikkei musiikki ole koskaan isommin kiehtonut. Kirja voi hyvinkin avata tylsänoloisten kappaleiden olemassaolon oikeutukset. Dave Marshin Pomon tarina on siis ihan siellä listan kärjessä. Motörheadinkaan musiikki ei ole minulle se juttu, mutta Lemmyn omaelämäkerta ei taatusti jää lukematta. Nicholas Schaffnerin Pink Floydin Odysseia tuo toivottavasti valoa bändin edesottamuksiin. Kirja on omituisen paksu siihen nähden, ettei bändille ole lehtiartikkelien mukaan tapahtunut mitään Syd Barrett -vainaan ja Roger Watersin kaltaisten nerojen menettämisten lisäksi. Ihan näillä näppäimillä on myös ilmestymässä Policen bää, bää, bää -kitaristin Andy Summersin muistelmat One Train Later: A Memoir. Sokerina pohjalla on uusin ihastukseni – ei rockäijä mutta rock! Naturalisteista naturalistein William Beebe ja hänen elämäkertansa, Carol Grant Gouldin kirjoittama The Remarkable Life of William Beebe: Explorer And Naturalist. Beebe on myös itse koonnut kaltaistensa seikkailuja kirjaansa The Book of Naturalists. Evoluutiobiologian sarallakin kirjaa tunkee joka raosta. Viime talvena luin joitakin Charles Darwinin elämään liittyvä kuvauksia. Mieleenpainuvin näistä oli Randal Keynesin Darwin and His Daughter & Human Evolution – koskettava tarina Darwinin rakkaudesta ja tuskasta kuolevan tyttärensä vuoteen äärellä. Rebecca Stott on poiminut aivan erilaisen yksityiskohdan – tarinan Darwinista ja pienestä äyriäisestä. Siitä kuinka nämä kaksi tyystin erilaista ötökkää jäivät yhdessä maailmanhistoriaan. Michael Ruselta tulee kirjoja kuin Kalle Päätalolta. Uusin niistä (Darwinism And Its Discontents) tekee selkeän katsauksen evoluutiobiologian vastustukseen nuoren maan kreationisteista marxilaisten hyökkäykseen. Michael Pollanin Omnivores Dilemma; A Natural History of Four Meals käyttää evoluutiohistoriaamme apunaan pohtiessaan, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä ei. Michael Newtonin Savage Girls and Wild Boys ei sitten liitykään kovin selkeästi evoluutioon vaikka niin joskus luulin. Se etteivät eläinten kasvattamat lapset koskaan kasva meidän kaltaisiksemme ihmisiksi, ei tarkoita sitä etteikö geeneillä olisi tärkeä rooli ihmisyyden kehityksessä. Plutoon lähetetylle lapselle ei kasva silmiä, ei käsiä…eikä mitään muutakaan. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä elinten olevan täysin ympäristönsä tuotoksia. Geenien ilmeneminen tarvitsee ympäristön. Näillä kellonlyömillä ilmestyy myös babtistikasteessa uskonnollisen kosketuksen kokeneen sosiobiologian isä Edward O. Wilsonin kirja hänen käsityksistään uskon ja tieteen suhteesta: The Creation: A Meeting of Science and Religion. Samaan ongelmaan tarttuu samaan aikaan myös toinen evoluutiobiologi, Joan (entinen John) Roughgarden kirjassaan Evolution and Christian Faith: Reflections of an Evolutionary Biologist. Historian sarallakin on kiva kyntää. Afrikan historiasta listalla on trilogia. Alan Moorehead on kirjoittanut Niilin lähteiden löytämisestä kaksi kehuttua kirjaa – The White Nile ja The Blue Nile. Näistä valkoista on ylistetty enemmän. John Readerin Africa; A Biography of The Continent vaatii hieman enemmän pureskelua. Afrikkaanhan tietysti liittyy myös egyptologia. Ian Shawn The Oxford History of Ancient Egypt jäi silloin joskus ilman omaa syytään kesken. Huuto.netistä tuli hankittua myös (kun halvalla sain) Pekka Valtosen järeä Latinalaisen Amerikan historia. Ja sitten tietysti katsottavat. Gerald Durrellin kirjojen pohjalta tehtyä elokuvaa My Family And Other Animals saa nyt myös DVD:nä. Elokuvasta on arvosteluissa löydetty yksi miinus – liian lyhyt. Totta lienee, ettei tunnelmaa saada kehiteltyä puolentoista tunnin aikana. Wallander-elokuvien kymmenes osa Luftslottet sai DVD-ensi-iltansa muutama päivä sitten. Nyt jo harmittaa että vain kolme elokuvaa Ystadista on enää tulossa. Teho-osaston kuudetta tuotantokautta voisi sitäkin katsella. Ja tietysti Columbon neljättä ja viidettä kautta. Ja NYPD Bluen kolmatta ja neljättä. Kirjastosta lainasin myös lähes kymmentuntisen dokumentin The History of Rock ’n’ Roll. Suostuukohan Kati seuraksi nostalgiasessioon? Taidan tulla muutenkin vanhaksi, sillä uusista musiikkivideoista kiinnostavat eniten Phil Collinsin Finally - The First Farewell Tour ja Pink Floydin yhdentoista vuoden viiveellä ilmestynyt mahtipontinen Pulse. Onhan näitä. Mutta se levollinen luppoaika? Sika!Tänään se tapahtui. Ei koskaan ennen ja nyt taas. Pysähdyin Tikkurilassa liikennevaloihin. Edessä oli vihreä Toyota farmari. Kun valo vaihtui vihreäksi, mies ratissa vain kaivoi nenäänsä. Hetken harkinnan jälkeen tein sen - tööttäsin! Ei tulosta. Mies vain tuijotti suoraan ajavien punaista valoa. Odotettiin sitten kaksi vaihtumisväliä. Ilman syyllisyyttä episodista ei tietystikään selvitty. Itse asiassa kieriskelen vieläkin tuskissani. Miltä mahtaa tuntua jos paheksutaan noinkin kovaäänisesti? Ei virheistä pitäisi rankaista paheksunnalla. Viimeistään nyt olen aito öykkärisikapaska. Toivottavasti jonkun punaisella Opelilla ajavan nulipään tuuttaukset eivät miestä liikuta. Toivottavasti hän ei edes kuullut. Mikä lie epävireinen katusoittaja. 20 August Son......ghhhh...Help..ghgrrrhhhhh...deskElisan verkkoyhteys piti tämän iltapäivän taukoa. Luurin päässä kerrottiin että oli häikkää ja kovasti ponnisteltiin asian eteen. Ei parane panna pahakseen kun on huonommastakin kokemusta. Ostin ensimmäisen laajakaistaliittymän Soneralta. Vuoden ajan se pätki keskimäärin kerran minuutissa. Soittelin asiakaspalveluun ja kuuntelin huonoa musiikkia huonoilla soundeilla. Joskus sain jopa keskustella elävän ihmisen kanssa: "Tarkista onko virta kytketty ja soita sitten uudelleen". Tai: - Palaako siinä valo? - Missä? - Modeemissa. - Ei sisäisessä PCI-modeemissa ole valoa. - Jaa. Miten pitkä piuha? - Viisi metriä. - Näillä pitkillä vedoilla on usein esiintynyt pätkintää. Olisi vaihdettava lyhyempi. Tietokone olisi siis pitänyt raijata eteiseen. Maalaisjärki kertoi minulle että suuren kerrostalon sisällä kulki varmasti paljon ohuempaa kuparilankaa satoja metrejä - mitä muutama metri siihen enää vaikuttaisi? Syytin kuitenkin itseäni ja jatkoin pelkäämistä: mitä tapahtuu kun yhteys pätkäisee pahaan aikaan kesken verkkopankin käytön? Välillä piuhoja kävi ruuvailemassa hieltä haiseva jannu. Mittaustulosten valossa ei mitään ongelmaa (miten minusta näytti että mittari oli koko ajan off-asennossa?). Muutaman kerran yhteys oli poikki myös asiakaspalveluun. Kerran lyötiin luuri korvaan. Jossain vaiheessa puhelimeen vastasi hieman reippaampi nörtti. Totesin asian laidan ja nörtti kertoi ottavansa yhteyttä huoltoon. Puhelu kesti alle puoli minuuttia. Samana päivänä sain sähköpostin: yhteys toimii nyt normaalisti. Soitin asiakaspalveluun vielä kerran ja sain kiskottua nörtiltä syyn. Soneralla oli ollut joku viallinen osa. Laskut tulivat koko vuoden ajan ajallaan, eikä mistään hyvityksistä ollut tietoakaan. Kukaan ei edes pyytänyt anteeksi. Kun muuton aika tuli, liittymän siirto olisi maksanut 72 euroa ja kestänyt viisi viikkoa. Uuden liittymän avaaminen maksoi 12 euroa ja sen sai kahdessa viikossa. En ottanut Soneraa. Jahas. Ensimmäinen kokonainen kouluviikko edessä. Huomenna olen myös uuden haasteen edessä - maantiedon toisen kurssin aikana Tiksissä on ollut perinteenä opetella sijoittamaan kaikki maailman valtiot kartalle. Huomenna aloitetaan 61 Aasian ja Oseanian valtiolla. Ei se lukumäärä ylivoimainen ole, mutta muutenkin raskaan koulutyön ohessa ulkoluku voi tuntua vastenmieliseltä. Käytäntö on toista. Minusta tuntuu että lukiolaiset ovat väsyneet kaiken ymmärtämiseen, suuriin linjoihin, kokonaisuuksiin ja pakkoluovuuteen. Konkreettinen asia on erilaista. Ulkoluvussa on haastetta. Jokunen vuosi sitten Porvoossa opiskelijat unohtuivat nimeämään maailman jokia ja järviä, eivätkä piitanneet koulupäivän päättymisestä. Minulla oli kiire, joten ajoin nuoret puoliväkisin viikonlopun viettoon. Oulun Siika Pyhä Kala... 18 August Naisen ja ihmisen tutkiminenMarkkinoille on pullautettu uusi kirja, pamfletti: Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo: Keisarinnan uudet (v)aatteet – Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta (Terra Cognita 2006). Takakansi: Keisarinnan uudet (v)aatteet haastaa akateemisen feminismin eli naistutkimuksen ja väittää että se on tieteellisessä haaksirikossa. Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo osoittavat tässä teoksessa, että humanistinen naistutkimus ja erityisesti sen viimeaikainen suuntaus, ns. queer-tutkimus, eivät täytä tieteelle asetettuja vaatimuksia, vaan ne ovat poliittisia ideologioita. Tekijät ovat lukeneet suomalaisen akateemisen feminismin julkaisuja laajasti ja niiden perusteella he osoittavat runsain esimerkein, miten naistutkimus on ajautunut joihinkin vaikeasti todistettaviin tuloksiin ja mahdollisesti suorastaan irrationaaliseen työhön. Suuntaus ilmenee koko alalla tieteellisistä julkaisuista opetukseen ja opinnäytetöihin, kuten tämä teos osoittaa. Naistutkimuksesta on tullut joidenkin tekijöidensä henkilökohtaisten poliittisten näkemysten ja seksuaalisten mieltymysten esittelykenttä sen sijaan, että se tuottaa toistettavaa, ilmiöitä valaisevaa ja hyödynnettävää tietoa. On aika selvittää, mitä akateeminen feminismi tekee, mikä sen asema yliopistomaailmassa on ja miten se saadaan toimimaan tieteen standardien mukaan. Keskustelua sivusta seuranneena Niemelän ja Tammisalon rynnistystä voisi pitää hullunrohkeana. Naistutkimusta on monenlaista, ja tämä kritiikki kohdistuu niistä vain relativistiseen osaan - ja sitä kautta koko postmodernin ihmistutkimuksen kenttään. Vastassa on massiivinen ja motivoinut humanistiarmeija. Kirjoittajien aiemmat artikkelit aiheesta ovat tursunneet kiukkua, mikä on ymmärettävää: luonnontieteilijän näkökulmasta relativistiset tieteet eivät noudata pelisääntöjä. Tulokset ovat avoimesti tutkijansa tulkintoja. Tulokset riippuvat yksinomaan siitä, mitä ja miten kysytään. Kun samaiset tutkijat vielä "kumoavat" luonnontieteen tulokset tulkinnoillaan ja käsityksellään tieteestä, soppa on valmis. Ei vain naistutkimuksessa, vaan paljon laajemmin. Historioitsija Jukka Relander on arvostellut luonto-ohjelmia (mm. omassa ohjelmasarjassaan Yle Teemalla, ja kirjassaan Ankkalinna ja lajien synty), jotka ovat muuttuneet harmonisen rauhallisista "helmipöllö torkku oksalla" -kuvauksista väkivaltaisiksi ja seksiä tursuaviksi. Leijona teurastaa seepran "suorassa" lähetyksessä. Paviaani raiskaa. Relander syyttää tästä biologiaa joka "on kysynyt luonnolta" näitä kysymyksiä. Osaltaan Relander on oikeassa, osaltaan ei. Ihmistieteissä (kuten Relanderin historiassa) vastaukseksi voidaan saada vain jotain mitä kysytään. Luonnontieteissä menetelmillä on sormensa pelissä. Kun vanha käsitys lintujen harmonisesta parisuhteesta murtui, se oli menetelmien ansiota. Jos lintupoikueesta otetaan mikrosatelliittiDNA-näyte populaatiogeneettisiä tutkimuksia varten, paljastuu lähes väkisin että samassa pesässä on usean koiraan ja mahdollisesti usean naaraankin jälkeläisiä. Tämän tuloksen julkistamista suurelle yleisölle Relander sitten paheksuu. Toinen kysymys sitten onkin, millaisen kuvan tämä (tiede on vain manipulaatiota!) antaa Relanderin omista tutkimuksista. Luonnontieteilijän on kuitenkin pakko uskoa, että on olemassa luonto josta voidaan saada sovellettavaa tietoa. Lentokone joko lentää tai ei - riippumatta siitä miten sovinistiseksi postmodernisti tulkitsee lentämisen käsitteen. 17 August KullervossaNäyttelijöiden, sään, idyllisen miljöön, hyvän äänen ja sähkökitaralla paikan päällä luodun äänimaailman ansiosta Kullervo onnistuu edes kerran. Näytelmänä Taaborinvuoren kesäteatterissa. Kullervo on painajainen, jotan katsellessa ei voi miettiä kuin syitä. Syytä siihen, miksi Suomen kansa on halunnut kertoa moista tarinaa. Syytä siihen miksi Aleksis Kivi halusi kirjoittaa sen näytelmäksi. Syytä siihen, miksi sitä pitäisi katsoa. Ja syytä siihen miksi Kullervolla menee niin päin persettä. Olen havaitsevinani tarinassa kasvatusdeterminismiä - mikäli kohtelet lastasi kaltoin, hän tulee epäonnistumaan elämässä. Onneksi kokemus ja tutkimukset ovat osoittaneet, ettei karmivakaan kohtelu nuorena välttämättä johda moiseen kiirastuleen. Altistaa kyllä. Sateen vihmoessaSateen piiska Klaukkalan valaistussa kellotapulissa on upea. Olen pitkään suunnitellut kuvaavani Klaukkalan ympäristöä erityisesti yöllä. Möhkälekirkko ja sen tapuli olisivat kuvauksellisia juuri erikoisissa sääoloissa. Jostain syystä ei vain tule lähdettyä sateiseen yöhän kameran ja jalustan kanssa. Otan itseäni niskasta kiinni kun seuraavan kerran ripeksii. Näin ei toivottavasti tapahdu huomenna sillä menemme Taaborinvuorelle Kullervon ennakkonäytökseen. Ei hyvä litinä olla.
Muutama päivä Tikkurilan lukiossa on takana. Koulu on aivan mahtava. Vaikka opiskelijoita on hurjasti, väkeen on saatu kotoisa me-henki. Suurelta osin tämä johtunee rehtorin, nuoren ja nuorekkaan opettajakunnan, ja muun henkilökunnan upeasta asenteesta. Nuoriso hymyilee ymmärtävästi uuden opettajan sekoilulle ja kiinnostuu asioista joita en ole itse nähnyt kovin kummoisina vuosikausiin. En pidä sanasta dynaaminen, mutta Tikkurilan lukion kohdalla se vain on kuvaavin sana. Oma touhuni ei sensijaan oikein miellytä. Vaikka tahtoa on, olen kangistunut vanhaan. Tänään huomasin käyttäväni jopa typeriä sanoja jotka ovat seuranneet aivan sieltä ensimmäisiltä oppitunneilta saakka. Maailma ympärillä on kuitenkin muuttunut. Myös minun maailmani. Kun opetussuunnitelmat vaihtuivat, tein ratkaisevan liikkeen ja hävitin kaikki vanhat materiaalit. Nyt minä ketku olen kaivanut ne muistikuvina takaraivosta, ja samat vanhat ajatukset näkyvät valkokankaalta opiskelijoille sanasta sanaan identtisinä. Nolo myöntää että olen reilu kolmekymppisenä, viiden vuoden kokemuksen jälkeen urautunut opettajavanhus. Täytynee yrittää jotain muutosterapiaa. Nyt kun ilmaantui hieman aikaa, lueskelin pitkästä aikaa blogeja. Blogilistalla on tällä hetkellä 5959* suomalaista teksti- ja kuvapajaa. Uskoisin että niiden joukossa on pari tuhatta sellaista jota voisin hyvinkin lukea. Suomalaisissa on omaperäisiä ajattelijoita ja lahjakkaita kirjoittajia kenties enemmän kuin kukaan on osannut olettaa. Tarvittiin vain riittävän demokraattinen formaatti paljastamaan se. En ihmettele yhtään useammankin paperille tekstiä tuottaneen hätää blogien rynniessä. Luulen kuitenkin että kaikelle löytyy tilansa. Jostain syystä en löytänyt yhtään kiinnostavalta vaikuttavaa blogia sadan luetumman joukosta - ajatuksia herättävät olivat aika kaukana taustalla. Niitä lukee kourallinen ihmisiä jos sitäkään. Silti teksteistä näkee miten paljon ajatusten seinälle ripustaminen kirjoittajille antaa. Kirjoittamisen nautinto on se juttu. Tuhersin äsken jokusen rivin (toivottavasti joskus päivänvalon näkevään) Durrell-henkiseen kirjaan. Legendaarisista luonnontutkijoista (harmi kun suomen kielessä ei ole hyvää vastinetta sanalle naturalist) on suurennuslasin alla kaiken nähnyt William Beebe. Ei sellainen pienen piirin opus koskaan kaupaksi käy, mutta harmittaisi vietävästi jos jättäisi tekemättä sen jonka tuntee kaikkein omimmaksi. Uskon vahvasti että sellaisella on olemassaolon oikeus. Se on tuskin keneltäkään pois. * 5957 nyt kun poistin nämä omat blogini listalta. Osin minusta, osin minulle mystisestä tekniikasta johtuen molempiin tuli haamupäivityksiä yhtä mittaa. Moinen varmasti tympii jos yrittää löytää jotakin uutta. Tätä Mixmaailmaa ei lukenutkaan kukaan. Toivottavasti Verkkopäiväkirjan viisi lukijaa löytävät sen tarvittaessa jotain muuta reittiä. 14 August BisnestäMesetettiin eilen Kaken kanssa bisnesideoista. Päättölausumana Kake totesi, ettei rehellisellä yrittämisellä tienaa. Niin se kai on. On myytävä ilmaa tai merivettä. Tai tyhjänpäiväistä jorinaa. Tai huijattava. Nyt on kuitenkin löytynyt rehellinen yritysidea. Aloitin Mixmaailmaan kirjoittamisen reilu vuosi sitten, ja aloin kopioida juttuja verkkopäiväkirjaan vuodenvaihteessa. Tarkoituksena oli alun perin siirtyä liukuvasti mukamas parempaan LiveJournalin alustaan. Liuku on päällä edelleen, enkä osaa tehdä päätöstä. Vaan eipä hätää. Verkkopäiväkirjan arvo on erehtymättömän mittarin mukaan 2 822,70 dollaria. Mixmaailma sen sijaan on arvoton. Peijoona, myyn verkkopäiväkirjan, ja silmikoin Mixmaailmasta lisää kopioita. Vai ettei muka voi rikastua! Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin myöntää etten jaksaisi moista rahantekoa muutamaa päivää pidempään. Kun opettajan palkat nousivat taas eilen keskusteluun, on pakko myöntää ettei palkalla ole lopulta merkitystä (OAJ varmaan kiittää näistä lausunnosta). Luulen että osa opettajista on alalla pitkien lomien ja silloin tällöin arkenakin avautuvien yllättävien vapaiden vuoksi. Vielä suurempi osa arvostanee luovuutta yli kaiken. Uskon että suuri enemmistö yksinkertaisesti rakastaa elämänmakuista hulinaa ja kuulumista suureen vuorovaikutteiseen yhteisöön. Opettajan on pakko elää empatiasta. Koulumaailma lienee tässä suhteessa muuttunut rajusti, sillä jossain nettikeskustelussa todettiin psykopaattien hakeutuvan mielellään opettajan työhön koska näin he pääsevät käskyttämään ja sortamaan. Olisi yleissivistävää ja kenties terapeuttistakin käyttää kaikki kivikauden koulussa opettajien väärin kohtelemat ihmiset nykyisissä kouluissa. Avohoito avautuuTuudittelin Katin tirsamaahan ja jäin itse vielä hetkeksi ihmettelemään. Katselen puolihuolimattomasti Columbon toisen tuotantokauden jaksoa ja Olli Marttilan kuvia Tansaniasta. Ne ovat vain rekvisiittaa. Tuntuu että on aika taas koota mennyt, paketoida se, ja tähdätä horisonttiin. Olen kissaihminen joka tarkkailee ympäristöään pyrkien luomaan siitä tarkan kolmiulotteisen kartan. Luon mielessäni kaikille ihmisille maailman ja maailmalle inhimilliset piirteet sitä mukaa kun näitä tulee eteen. Aiemmassa elämässäni yritin tallentaa datan reaaliajassa. Ei onnistunut. Hämäläinen kun olen. Kaikkea koettua ei pysty rekisteröimään edes omassa kodissa, saati sitten maailmaa risteillessä. Hätäännyin usein, ja jähmetyin paikalleni kuin hihnan päähän otettu sisäkissa. Täristen, turkki hilseellä ja anturat märkinä. Sähisin kaikelle. Nyt teen sen toisin. Annan mielen tallentaa elämää nauhalle ja prosessoin kokemukset hiljentymällä. Kun nauha on kelattu läpi, seuraava etappi voi alkaa. Totta, olen avohoitotapaus. Mutta nyt tämä toimii. 13 August Joko nyt saa hyvästellä kesän?Viime päivinä maakuntamatkoja on kertynyt kenties himppusen liikaa. Ensin mökkeilimme Viljakkalassa, sitten sukuloimme Katin perimän puolella Iittalassa ja tänään sitten minun mummoni järjestämillä sukupäivällisillä Iitissä. Moottoritiellä matka katkeaa, mutta on se niin puuduttavaa. Vierailut tuttujen ja hutsujen luona ovat usein muutenkin vaativia. Kun ihmiset tietävät minusta pääosin vain ammatin ja koulutuksen, saapumistani varten on yleensä varattu koko joukko luontoiltatyyppisiä kysymyksiä. En yleensä osaa vastata yhteenkään. En oikein ole oppinut heittämään villejä arvauksiaan - jotain turhaa ammattietiikkaa kai. Iittalassa en tiennyt: Miksi persikka ei tuota hedelmiä havupuun vieressä kasvaessaan? Miten on mahdollista että peuraemolla on toisen lajin vasoja? Miten kuiva kesä vaikuttaa lentäviin sudenkorentoihin? Oli helppo sympata Matti Monosen vitutusta seiväskisan jälkeen. En osaa sitä mitä olen harjoitellut koko ikäni. Heti lähdettävä harjoittelemaan tästä.
Kesä on nyt kaikilla mittareilla mitattuna ohi. Kati aloittaa työt huomenna ja minä näen nuorisoa tiistaina. Tänään palelimme ensimmäisen kerran pariin kuukauteen - Iitin Urajärven tuulisella rannalla. Maisema on ruskea. Parvekekukat on saattohoidettu. Ja Kati suunnitteli joulukortteja. 12 August EvogallupAmeriikoissa jatketaan sinnikkäästi riitelyä evoluution ja luomisopin opetuksesta kouluissa tieteellisenä teoriana. Ero Euroopan ja USAn ilmapiirissä on niin suuri että Jon D. Miller, Eugenie C. Scott ja Shinji Okamoto ovat selvittäneet evoluutiosuhtautumisen taustoja Sciencessä vertailemalla erityisesti USA:aa, Japania ja yhdeksää Euroopan maata kyselytutkimuksella. Evoluutiomyönteisimmät maat tutkituista 34 maasta ovat Islanti, Tanska, Ruotsi, Ranska, Japani ja Britannia. Kielteisimmin evoluutiobiologiaan suhtautuvat Turkki, USA, Kypros, Latvia, Liettua ja Bulgaria. Suomi on tilastoissa keskellä, Slovenian ja Tsekin välissä. Tulosten suuri kuvio on selvä: toisessä päässä vapaamieliset hyvinvointivaltiot, toisessa fundamentalististen uskontojen dominoimat valtiot, joissa on (USAaa lukuunottamatta) alhainen bruttokansantuote.
Sekä USAssa että yhdeksässä tutkitussa Euroopan maassa vastaajien perustiedot genetiikasta korreloivat positiivisesti evoluutiohyväksynnän kanssa. Jos ihmiset ovat saaneet aikuisikään mennessä riittävästi oikeaa tietoa genetiikasta, he ovat siis taipuvaisia hylkäämään auktoriteettiin perustuvan uskon yliluonnolliseen. SEM-polkuanalyysi ("köyhän miehen faktorikoe") kertoo asiasta lisää. USAssa evoluutiohyväksyntä selittyy kohtalaisesti (R2 = 0.46). Genetiikan tuntemus lisää evoluutiohyväksyntää, mutta uskonnollisuudella on suvereeni negatiivinen vaikutus. Euroopassa uskonnon vaikutus on vähäisempi, ja käsitys evoluutiosta selittyy iällä, politiikalla, uskonnolla, teknologiaoptimismilla yms. tutkituilla muuttujilla hyvin huonosti (R2 = 0.18). Koulutus (koulutustaso ja genetiikan tuntemus) ratkaisee melko paljon. Tulokset näyttävät siis siltä, että USA:ssa uskonnollisuus ratkaisee käsityksen Eurooppaan verrattuna enemmän mustavalkoisesti. USAssa myös poliittinen näkemys vaikuttaa (arvaan että demokraatit enemmän evoluutiomyönteisiä), Euroopassa ei lainkaan. Pakko myöntää että streotypiat osoittautuvat aika osuviksi. 11 August Kuka pelkää mustamaalaajaa?Kympin uutiset mokasi pahasti. Sarjaraiskaajaksi epäillyn korostettiin olevan kenialainen, ja tämän tietojen taustalle oli haettu Kenian lippu. Yksilön vastuuta karmeassa rikoksessa siirrettiin näin yleiskenialaisen luonteen harteille. Kokonainen kansa maalattiin mustaksi. Vähän ennen uutista osallistuin nettikeskusteluun jossa biologian opettajien ammattikunta syyllistettiin valheellisen evoluutioteorian opettamisesta. Ei auttanut vaikka olen yrittänyt selvittää nykyistä oppimiskäsitystä ja kriittisyyden merkitystä siinä. Ammattikunta maalattiin pikimustaksi tutustumatta lainkaan biologian opettajan työhön. Vuorokausi ennen tätä luin Kapinallisen Politiikkaa, jossa siteerattiin Kouvolan seurakunnan kirkkoherra Keijo Gärdströmin 50-vuotishaastattelua Pohjois-Kymenlaaksossa. Kirkkoherra (jota tulin kätelleeksi viime viikonlopun häissä) syytti siinä kirkosta eroavia itsekkäiksi. Perusteluksi hän tarjosi lähinnä kirkon tekemään avustustoimintaa. Mitä jos kirkosta eroavat kuitenkin löytävät rahoilleen humaanimman ja vähemmän sotaisan reitin apua tarvitseville? Oliko pakko maalata ihmisten motiivit synkän mustiksi? Väsyttää. TilussaEka koulupäivä - henkilökohtainen perinne jo vuodesta 1978. Nyt oltiin vain opeporukalla; nuoret tulevat vasta tiistaina. Tikkurilan lukiossa opettajia on valtavasti, sekä fyysinen että psyykkinen keski-ikä ovat alhaiset, ja meininki tuntuu pirteältä. Heti huomasin että saan viettää tulevan lukuvuoden rautaisten ammattilaisten seurassa. Opiskelijoitakin on reilut tuhat, joten yksikseen ei tarvitse luokassakaan kököttää. Jostain syystä sain koulupäivän päätteeksi kaikkien aikojen päänsäryn - etten vain olisi jännittänyt...kappas...Jukka Keskisalo voitti Euroopan mestaruuden. 10 August Kesää odotellessaTuli nähtyä Viljakkala. Katin vanhemmat olivat vuokranneet sieltä tilavan mökin, missä mekin mahduimme tovin levähtämään ennen syksyn kiirusta. Mökkeily juuri nyt on erityisen mukavaa, sillä hyttysiä ei ole ollenkaan, ja muistakin purevaista tuskin nimeksi. Hautovassa elokuun yössä saattoi seurue viettää pitkääkin iltaa aivan rauhassa. Yöllä on jo aivan hiiren hiljaista, vaikka naapurikunnan Panu pitääkin melua hänestä tehdystä pilkkanäytelmästä Panun omassa kesäteatterissa Myllykolussa (Ei Panun mielestä riittävän kova isku, mutta silti siitä avautumista riittää jo toista kuukautta. Miksei Panu voi reilusti myöntää että häntä harmittaa tosi isolla Veellä mattinykäsmäinen maine kaikkien niiden kirjojen, muiden kulttuuritöiden ja ansiokkaan tutkijanuran jälkeen?). Vaikka Viljakkala vaikuttaa kovin vehmaalta viljelyseudulta, kuolema olisi selvästi ollut edessä ilman kuntaliitosta. Haverin kultakaivos uinui jo ja kyläkaupoista sai elämyksen, mutta ei niinkään kunnon ruokaa. Häikäisevältä valtilta sen sijaan vaikutti Litukanrinteen tonttialue - kelpaa siellä asua ja rampata Ylöjärvellä tai Nokialla duunissa. Ensi kesänä Viljakkalan kuntaa ei sitten enää ole. Vaan nyt harmittaa ja korpeaa sielusta. Syksystä tulee työn täyteinen ja niin paljon kaikkea kesäkivaa jäi tekemättä. Ostin Ameriikasta edukkaasti kauan odotetut NYPD Blue Season 3 ja 4 DVD-boxit. Niissä riittäisi laadukasta katseltavaa yli 2000 tunniksi, vaan mistä aika? Columboja on katsomatta, samoin muutama Morse. Kati ei ole nähnyt koskaan Komisario Palmuja eikä Täällä Pohjantähden alla/Akseli ja Elina -kokonaisuutta, joten niihinkin pitäisi löytyä yleissivistysaikaa. Yhdeksän Wallander-elokuvaa ja RAID-sarja tuli sentään kesän aikana katsottua, mutta 16 Martin Beck elokuvaa odottaa Katin yleissivistysprojektina hyllyssä. Kirjojakin on hyllyssä lukematta lähes saman verran kuin kesän alkaessa. Maastotyöt ovat vielä pahasti kesken, ja hivenen pitäisi uuttakin aloittaa. Tutkimuksista syntyisi jo pari keskinkertaista (mutta harvinaisen merkityksetöntä) käsikirjoitusta. Kirjaprojekti eteni kesän aikana, mutta liian pienen harppauksen. Maantiepyörän hankinta jäi ensi kevääseen ja kanootin pohja kuivui karrelle. Valokuvia ja kuvausretkiä kertyi liian vähän. Olisin halunnut äänittää lintuja ja sirkkoja nyt kun tekniikka siihen ei ole enää kallista, mutta kun ei ehtinyt niin ei. Haluaisimme molemmat viettää enemmän aikaa mökillä. Kesätapahtumia olisi kiva kiertää aktiivisemmin. Ja ehkä reissata vähän enemmän. No, katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Ehkä tätä kaikkea tai jotain aivan muuta. |
|
|