| Mika's profileMixmaailmaPhotosBlogLists |  Tools  Help |
|
30 September Kynttilä kännissäSapekas gastraaliliemi nousi kurkunpäähän kun Kati katseli ensimmäistä jaksoa Big Brotherista. Paha olo kesti vuorokauden. Ei mitään niin huonoa voi olla. Muutaman viikon kuluttua minullekin valkesi tirkkimissarjan monitahoisuus. Sehän paljastaa yhteiskunnan ongelmat niin henkilökohtaisina ettei niitä voi olla ymmärtämättä. Moraalin löystymisen. Vieraantumisen. Ties mitä. Koska olemme Katin kanssa molemmat opettajia - Kati aito sellainen ja minä teeskentelijä - Sorellan tapaus on puhuttanut. 4B:n maikka Sorella on hakeutunut vapaaehtoisesti kansakunnan ympärivuorokautiseen tarkkailuun, missä hän on päättänyt örveltää, nuolla yksinkertaista myöhäisteinipojua ja sammua lopulta tämän Tarzaninsa viereen - Lala salama! Kun Tarzan sitten näytti luontonsa ja teki sellaista mitä suuri osa aviomiehistä yrittää yhtä mittaa, molemmat ovat itkeneet kansan edessä ja poliisi selvittää asiaa. Nyt Sorella miettii pitäisikö hänen olla oma itsensä vai teeskennellä hölöblondia jotta peukkuaan näyttävät äänestäjät pitäisivät häntä mielenkiintoisena tyyppinä. Huomenna Sorella tulee talosta ulos vietettyään sisällä muutaman viikon. Sitten Espoon kaupungin on uskottavuutensa säilyttääkseen irtisanottava Sorella open virasta. Joku julkisuudenkipeä taho saanee pian Sorellasta lyhytaikaisen julkisuusmuurinmurtajan. Pian Sorellasta ei enää kuulla. Ellei hän pääse Matin perinteen jatkajaksi. So not? Mitä tämä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta? Uhrataanko meitä? Vai sorrummeko itse siihen 2000-luvun suurimpaan syntiin: välittömään tarpeentyydytykseen? Mulle heti tänne nyt vaikka henki menisi. Mikä laittaa ihmisen riskeeraamaan tulevaisuutensa päästäkseen telkkariin? Sairaalloisen julkisuudenkaipuun voisi selittää evolutiivisesti esimerkiksi Matt Ridleyn kuvaama sosiaalisuuden kehitys kirjassa Jalouden alkuperä. Kärjistetysti, meidän ihmisten mahdollisuus menestyä on olla pidetty ja rakastettu, luopumatta kuitenkaan omista materialistisistakaan eduista (lopullisena, mutkien kautta saavutettavana päämääränä lisääntyä ja turvata lasten tulevaisuus). Tätähän kuvaa rakkauden kolmoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Sitoudutaan yhteen johtajaan ja jelpitään kaveria - muttei kuitenkaan itseä enempää. Ei uhrauduta. Ridley ehdottaa että monimutkaisten kuka tykkää minusta kuinka paljon ja tykkääkö kukaan enää yhtä paljon kuin eilen -tyyppisten suhdeverkkojen ylläpitoon tarvitaan ihmisaivojen kaltainen tietokone. Prosesessori saattaa olla tehokas, mutta välimuistiin mahtuu vain noin 50 pelikaveria. Suunnilleen se määrä joka keskiverto amerikkalaisella on nimiä kännykän muistissa. Kun vuorovaikuttajien määrä yhteiskunnassa on kasvanut kenties satoihin, tietokone jumii ja kaatuilee. Olemme informaatioähkyn lisäksi sosiaalisuusähkyssä. Tämä näkyy käytännössä pahoinvointina, mielenterveysongelmina ja syrjäytymisenä. Silti ihmisillä on edelleen se luonnonvalinnan tuottama ominaisuus himoita huomionosoituksia. Big Brother näyttää meille näitä kiihkeimpiä sairaalloisen sosiaalisia eläimiä primitiivisimmillään. Miellyttämisen vaisto joka paransi luolamiehen elämän laatua on vienyt Sorellat ja Kakit pirulliseen tilanteeseen joka voi tuoda kivuliaita töyssyjä elämän matkalle. Katsotaanko äiti taas se DVD kun lääpit kännissä Mankia? Todistajat Evoluutiovastainen toiminta on saanut uutta nostetta USAn oikeudenkäyntien seurauksena. Kaikki vanhat soturit tuntuvat nyt ratsastavan ID-liikkeen vaahtopäällä. Jehovan todistajat lähettivät Herätkää! -lehden evoluutioaiheisen erikoisnumeron biologin opettajille - mikä on minusta kunnioitettavaa - ja pyysivät jopa kommentteja lehden sisällöstä. Jehovan todistajia on pidetty käytökseltään röyhkeinä tyrkyttäjinä, mutta tässä tapauksessa he kyllä korjaavat tyylipisteet. Jos rinnalle kaivetaan vaikkapa apologeetta Lubenowin propagandakirja Myytti apinaihmisistä, Herätkää! tuntuu hätkähdyttävän nöyrältä lähestymistavalta. Niinpä luin lehden toistamiseen huolella. (Ensimmäiseen kappaleeseen 32.5 miljoonan erikoispainoksesta tutustuin bussipysäkillä Tikkurilassa. Se kappale oli koristeltu kengänkuvalla ja riikinkukon nokkaan oli tumpattu LM.) Tekstit ovat niitä vanhoja tuttuja sekoituksia tietämättömyydestä, tietoisesta valikoivuudesta ja mutkia oikovasta logiikasta. Moralisointia ei tietenkään unohdeta - sehän on tieteenvastaisuuden vahvin argumentti ja vetoaa tehokkaasti niin Seiskaa lukevaan tuulipukukansaan kuin keskilännen tyhmään stetsonirepublikaaniinkin. Kirjoituksen sävystä sensijaan tykkään kovasti. Harvinaisen liennytysmielistä.Äsken ovella kävi kaksi tätiä tarjoamassa samaista lehteä. Heidän konseptinsa tuntui sekoavan kun kerroin olevani biologi ja biologian opettaja, ja kommentoin lyhyesti lehden sisältöä. Toinen tädeistä valui kohti ulko-ovea toisen kaivaessa Raamatustaan Jobin kirjaa esiin, joten en arvannut heittäytyä hätäiseen keskusteluun. Minua askarrutti äkkiseltään kaksi kysymystä. Ensinnäkin, voiko Raamattua tulkita oman halun mukaan miten tahansa? Herätkää! herättelee vanhan maailman kreationismia tyrkyttämällä käsitystä siitä ettei luomistyön kuusi päivää tarkoita päiviä vaan joitain pidempiä ajanjaksoja. Raamatussa päivän päätteeksi tulee kuitenkin pimeä. Ja pimeän jälkeen aamu. Aurinko nousee. Kyllä ne minusta ovat päiviä. Toiseksi, ihmettelen Luomakunta todistaa -argumenttia. Maailmaa voi katsoa valikoiden tai kokonaisuutena. Herätkää! -lehden kuvissa esiintyy värikkäitä koralliriuttojen kaloja, kirkasvärisiä varpuslintuja, perhosia, seeproja ja orkideoita. Näiden tuottama mielleyhtymä onkin hyvää tarkoittava älykäs suunnittelija. Gradua tehdessäni tutustuin psykofyysisesti kirppuihin, väiveisiin, loiskärpäsiin ja punkkeihin. Kituvan kirjosiepon poikasen peräaukon ympäristöön kiinnittyneet Protocallihora-raatokärpäsen verestä pinkeiksi tynnyreiksi pullistuneet toukat loivat Luojasta aivan toisenlaisen kuvan - toivottavasti tätä maailmaa ei hallitse sellaisen ällöttävyyden luonut sika. Mutta tädit lähtivät. Kysyn tästä ehkä sitten seuraavalla kerralla. 27 September PyyhkeetSain tänään lukiossa melkoisen kiukkuista, mutta varsin oikeutettua kritiikkiä opiskelijalta. Minulta on puuttunut logiikka etenemisessä ja tunnit ovat olleet tylsiä. Oikein mitään ei jäänyt päähän. Päivä oli kaikenkaikkiaan työntäyteinen, joten otin kritiikin nöyränä vastaan ja jatkoin touhuja. Opettajan työssä kritiikki kohdistuu aina henkilöön. Ei niin että olet tehnyt väärin, vaan niin että olet paska. Harva opettaja nimittäin tekee muuta kuin sen mihin pystyy. Nuorempana kritiikki tuntui usein pahalta, ja yritin tehdä kaikkeni tilanteen muuttamiseksi. Nyt ollaan miltei toisessa äärimmäisyydessä. Olen aika tavalla varma etten pysty enempään, joten en edes yritä muutosta - ja näin tuntuvat ajattelevan aika monet kollegatkin. On selvää että kunkin opiskelijan tarpeet pitäisi ottaa paremmin huomioon, mutta aika ei siihen riitä. Tuntuu että suhtaudun silti asiaan väärin. Nuoria kannustetaan kritiikkiin, joten kai sillä pitäisi olla jotain vaikutusta? Pelkällä kritiikin mahdollisuudella ongelmat ratkaistaan maton alle kuten komiteamietinnöillä. 25 September TyhjyysNelisen viikkoa olen valmistautunut kirjamessuille tulevana viikonloppuna. Ja ne ovatkin vasta kuukauden kuluttua. Kake on numerolukutaitoinen. Tällaista tyhjyyden tunnetta ei ole ollut aikoihin. Katilla on työviikonloppu joten täytynee tehdä minunkin töitä tai jotain... Taas. Työstä ja ulostamisestaImponoiva kävelyretki Katin kanssa Sääksjärven ympäristöön. Suunnittelimme jo ensi kesää, vaikka edellisestäkään ei näytä pääsevän eroon. Melotaan ja vuokrataan mökki pariksi viikoksi. Menneen kesän yksi viikko oli liian vähän. Kun kuitenkin tekee mieli tutustua lähiympäristöön, terapeuttiset välikuolemat mökin punkalla jäävät muutamaan päivään. Ei ehdi tympiintyä lököilyyn.
Muuten sunnuntai oli työntäyteinen. Tuleva viikko pelottaa hieman sillä töitä ja velvollisuuksia on kertynyt kasoittain. Ohjelma kulkee muutamana päivänä - etenkin keskiviikkona - minuuttiaikataululla, joten syömisen kaltaiset rutiinit piti sijoittaa taulukkoon jo tänään. Torstain olen raivannut tyhjäksi, tavoitteena liueta kirjamessuille. Olemaan passiivinen. Toivottavasti laiskottelemaan iltaan saakka. Kuuntelemaan mitä muut ovat elämäänsä käyttäneet, ja selailemaan heidän lempilapsiaan. Kati on torstaina reissussa Turussa, joten haahuilen Pasilaan itsekseni. Perjantaiksi jää varmaan jotain hampaankoloon, joten menen Kaken seurassa tyydyttämään korkeakulttuurinnälkää uudelleen. Ja illalla sitten matalamman. Jos joku keksii torstaiksi tai perjantai-illaksi jotain ohjelmaa niin ggggrrrrrrrrhhh... Haluaisin kovasti päästä eroon näistä korvauksetta tehtävistä viikonlopputöistä, mutta en ole vielä keksinyt keinoa. Opettajissa asuu yleisesti työmoraali, jonka korjaaminen suistaisi tämän maan syöksykierteeseen. Jos jokainen jättäisi ylityöt ja viikonloppuhommat tekemättä, koulut eivät toimisi. Jos ne taas tehtäisiin ja niistä laskutettaisiin, kuntien rahat menisivät samantien. Tutkimuspuolella tilanne on paljon kauempana virkatyöajoista. Yliopiston henkilöstöpuolelta on joskus soiteltu perään, kun matkalaskusta on käynyt ilmi että olen ajallut tutkimusalueilla sunnuntaina. Hyönteisiä pitäisi kehottaa pysäyttämään koivun lehtien järsiminen jotta voisin viettää siestaa ja ehtisin mukaan niiden touhuihin taas maanantaina virka-aikaan. Virkamiesten järjestelyt eivät kertakaikkiaan sovi moniin virkana tehtäviin töihin. Uuden tulospalkkausta lähestyvän palkkausjärjestelmän mukaan minun pitäisi pystyä arvioimaan työni vaativuus ja kuormittavuus. Miten arvioisin esimerkiksi toissakesän jolloin työpäivä oli viikkojen ajan 17 tuntia vuorokaudessa, verta vuosi norona parista kymmenestä paikasta ja kärpäset munivat märkiviin haavoihin? Tämän keskellä pitäisi pystyä tekemään tieteenfilosofisesti ja teknisesti oikeita päätöksiä. Entä miten talvikausi? Kun kukaan ei ole neljään kuukauteen kiinnostunut mistään ja olisi periaatteessa mahdollista keskittyä kalsarikänneihin seitsemänä päivänä vuorokaudessa? Jos vertaa vaikka kirurgin tai lastenhoitajan ammattiin, joissa ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä tulevaisuudesta kannetaan vastuuta nonstop? Huvittavinta tulospalkkauksessa on lupaus: kenenkään palkka ei laske, mutta vaativuusperusteella se voi nousta. Rahaa on käytössä sama määrä kuin ennenkin. Vaikea yhtälö. Lukaisin äsken Ikkunaiineksen purkausta. Iines lasin takan kuuluu siihen käsittämättömän laajaan blogikirjoittajaryhmään, joiden kirjoituksesta saa irti enemmän kuin useimmista romaaneista. Nyt Ikkunaiines on turhautunut blogikirjoittamiseen. Iines kirjoittaa itsensä kanssa aika tavalla ristiin, mutta ymmärsin että hän odottaa enemmän blogien välistä vuorovaikutusta - keskustelua blogien kommenttiosioiden välityksellä. Pettyneenä hän kutsuu merkintöjen kirjoittamista narsistiseksi ajatusten ulospaskantamiseksi. Minusta paskantaminen on tärkeää. Ihmisillä on taipumus kertoa toisilleen kuulumisia nokikkain, puhelimessa tai sähköpostitse. Aina toinen ei jaksa kuunnella. Jos silloin lähtee avautumisen tielle, on kysymys itsekkäästä ulospaskantamisesta. Kun saman tilityksen kirjoittaa blogiin, kenenkään ei ole sitä pakko lukea. Silti kirjoittaja pääsee tyydyttämään rektaaliset tarpeensa - jos sellaisesta on kysymys. Jos joku päättää lastun lukea, hän varmaan silloin uskoo saavansa siitä jotakin. Jos hän vielä päättää kommentoida, kysymys on minusta juuri siitä vuorovaikutuksesta. Kommenttejakaan ei ole pakko kenenkään lukea. Blogikirjoittaminen antaa mahdollisuuden kommunikointiin ilman pakkoa. En edelleenkään ymmärrä ihmisten taipumusta loukkaantua jos heidän ajatuksiaan ei lueta ja kumarreta. Toki blogimerkinnöistä löytyy paljon sellaisia jotka herättävät ajatuksia, mutta ei kai tuhansia kumarrettavia guruja sentään? Toivottavasti ei yhtäkään. Eiköhän tämän tuhertelun suurin merkitys ole kuitenkin siinä että pysytään pois pahanteosta. Ja on se vaan niin kivaa kun nyt voi jo kurkata mitä tapahtui vuosi sitten. Ja mikä mietitytti. Perinteistä päiväkirjaa en ole saanut koskaan aikaan. Nyt on tällainen tapaus jota voi lukea ja täydentää vaikka ei muistaisi ottaa kynää mukaan. Kävin sulkemassa äskeisen kirjoitettuani oven, mutta juutuin pihalle. Punakylkirastaiden muutto tuntuu olevan jo hyvässä vauhdissa, sillä viiden minuutin aikana kuulin 206 ääntä. Laulurastaitakin kuului 41. Nuoruusvuosien yömuuton tarkkailussa ennätys taisi olla kutakuinkin 250 ääntä samassa ajassa, joten lintuja tuntuisi olevan nyt tosissaan ilmassa. Juuri kun olin sulkemassa oven, lehtöpöllö lensi ohi muutaman metrin etäisyydeltä ja ähkäisi närkästyneenä huomattuaan minut valoineni. Naapurin mullikat juttelevat toisilleen pitkin yötä. 22 September Uutinen fossiloituu Zeresenay Alemsegedin ryhmä on löytänyt Etiopian Dikikasta, Hadarin eteläpuolelta harvinaisen hyvin säilyneen ihmismäisen fossiilin. Pienikokoinen kallo kuuluu noin 3.3 miljoonaa vuotta sitten kuolleelle kolmevuotiaalle lapselle. Lapsi on ollut ilmeisesti tyttö ja kuulunut nykyisin Australopithecus afarensis -nimellä tunnettuun lajiin. Kenties kuuluisin fossiili Lucy kuului samaan lajiin ja eli suunnilleen samaan aikaan melko lähellä tätä uutta löytöpaikkaa. Tästä löydöstä voi päätellä aiempaa paremmin että nämä eteläapinat kävelivät pystyasennossa. Afarensis on ollut yksi ihmisen suvun edeltäjistä tai sitten ei.Mutta mitä tapahtuu löydön jälkeen? Luultavasti tutkijat kiistelevät aikansa, kuuluuko tämä tapaus nyt varmasti afarensis-lajiin vai onko se jokin aivan uusi laji. Ensilöydön jälkeen fossiili ei enää kiinnosta mediaa. Uutinen fossiloituu. Maailmaan jää elämään se käsitys joka fossiilista annettiin ensimmäisenä julkisuuteen. Kun Floresin kääpiöihmiset löydettiin Indonesiasta, uutinen tuotiin julkisuuteen varmana löytönä ihmislajista joka on elänyt meidän rinnallamme, syrjäisessä villiydessä. Tämä on tietysti kutkuttava ajatus. Mitä jos heihin olisi törmätty historiallisella ajalla? Jos saisimme harjoittaa rasismin sijaan spesismiä pienempiä tyhmeliinejä kohtaan? Olisivat varmaan kuitenkin muslimeja... No, kun floresilaisista julkaistiin myöhemmin arvio jonka mukaan ne saattavat sittenkin olla vain (geneettisesti) sairaita nykyihmisiä, uutinen ei levinnyt oikein mihinkään. Valitettavasti on niin, ettei median suurelle yleisölle levittämä tieto ole tieteen käsitys. Tiede on pohjimmiltaan pirun tylsää. Suurin osa tuloksista kyseenalaistaa vanhoja hienoja rakennelmia, mutta ei onnistu tekemään edes sitä kovin luotettavasti. Tiedon ympärillä leijuu mystinen usva. Ja se ei meitä sukankuluttajia kiinnosta, koska me tarvitsemme selkeän maailmankuva. Siinä hyvien ja pahojen on oltava omissa lokeroissaan, ja rakennuspalikat geometrisia, yhteensopivia ja väreittäin järjestettynä. Usein ilmeisesti pelätään että tutkijoiden virheiden ja väärien tulkintojen paljastuminen murentaa tieteen asemaa. Minusta tilanne on juuri nurinniskoin. Arkielämässä meillä on tapana puolustaa omia kantoja ja ajatella mustavalkoisesti. Tiede ei voi toimia näin sillä silloin se ei saavuttaisi mitään uutta arkitiedon ulkopuolelta. Minusta edelleen mielenkiintoisin tieteellinen julkaisu on Alatalo, R.V., Mappes, J. & Elgar, M. 1997. Heritabilities and paradigm shifts. Nature 385: 402-403. Esimerkiksi teerien ryhmäsoidinta on pidetty paradoksina, sillä koiraiden ominaisuudet tuntuivat periytyvän hyvin huonosti jälkeläisille. Miksi naaraan kannattaisi hankkiutua ryhmäsoitimelle misterin valintaan? Jos on aivan sama minkä uroon valkkaa? Pomiankowski ja Møller ratkaisivat tämän ongelman: laajasta tutkimusotannasta kerätty aineisto osoitti että periytyvyysluvut ovat sittenkin melko korkeita. Rauno Alatalo ryhmineen alkoi leikkiä aineistolla. Paljastui että periytyvyysarvot kasvoivat tutkimuksen julkaisuvuoden myötä. Ylittääkseen julkaisukynnyksen tulosten on oltava tilastollisesti merkitseviä. Kun tutkijoilla on yhä palavampi hoppu, kovin suuria elukkamääriä ei pystytä analysoimaan. Pienillä otoskooilla periytyvyyslukujen on oltava suuria jotta ne olisivat merkitseviä. Tutkijoiden ankarampi kunnianhimo/tulosvastuu ryyditettynä julkaisupolitiikan tilastotieteellistymisellä siis vaikutti tieteen antamaan kokonaiskuvaan eliöiden ominaisuuksista. On tärkeää että tällaiselle itsekritiikille löytyy tilaa. Aika ajoin on istuttava kannon nokkaan ja mietittävä mitä on tullut tehtyä. 21 September Putos!Työtaakka hellitti tänään väliaikaisesti, ja mieleen jyräsivät ajatukset - ja meta-ajatukset. Siitä työstä. On karmivaa huomata, miten alan olla pudonnut kelkasta vaikka työura ei ole vielä edes neljänneksessä. Tutkijana olen jumittunut 80-luvun käyttäytymisekologian luonnonvalintaa korostaviin kuvioihin. Kun luen uudempia teoreettisia yhteenvetoja ekologian ja evoluutiobiologian kentältä, ne tuntuvat aivan ufoilta. Anders Pape Møllerin haarapääskytutkimusten (vuosilta 1984 ja 1986) lukeminen on sensijaan kuin paluu kotiin. Menetelmät ja ajattelutapa ovat menneet eteenpäin, minä en. Kun päivitettävää alkaa olla neljännesvuosisata, lienee jo syytä heittää hanskat nurkkaan. Aika tiedemaailman loisena on muutaman kuukauden kuluttua lopullisesti ohi.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että sama jama on paljastunut pikkuhiljaa myös opetustyössä. Opettajana olen hieman tuoreempaa vuosikertaa - pohjimmiltaan 90-luvulta. Valitettavasti vain käsitykset oppimisesta, opettajalta vaadittavat taidot ja tietosisällötkin ovat ottaneet sen jälkeen aimo harppauksen. Olen pudonnut verkko-opetuksen kehityksestä, opiskelijakeskeisistä tavoista toteuttaa kokonaisia kursseja opettajan ollessa taka-alalla, kenttäopetuksesta...ja joskus tuntuu että myös koulun hektisestä tahdista. Olen hämäläinen, joten tämä viimeinen olisi kai ollut edessä joka tapauksessa. Ilmassa on jo aika paljon sitä että opiskelijat alkavat väsyä - ja tuntea myötähäpeää. Joku rajumpi, aikaa vaativa päivitys on väistämättä edessä - tai sitten siirtyminen sopivampiin hommiin. Auttaisikohan tuo edessä oleva keskittyminen maantieteeseen? Tai peräti johonkin ihan muuhun oppiaineeseen? Ensi kevään jälkeen ratkaisu tulee eteen - kun tulevaisuus on tyhjä horisontti. Vaan kovasti muuttuu tämä työelämä nykyisin. Mahtaako helpottaa edes ammattia vaihtamalla? Postinjakajan ja teollisuusvartijan ammatit ovat minusta olleet aina houkuttelevan romanttisia. Katin mielestä jälkimmäinen sopisi minulle oikein hyvin. Ja haukkuihan eräskin lukiolainen minua eilen Tony Halmeen näköiseksi. Vai tulkittaisiinko kehuksi? Tony on sentään ainoa kansanedustaja joka on näytellyt Hollywood-elokuvassa ja voittanut vielä jokusen nyrkkeilyottelunkin. 20 September AhvenaElämänmakuinen dokumentti Darwinin painajainen vakavoittaa enemmän kuin olisi yhdelle illalle tarpeen. Muistoilla värittyvä kuvaus Victoriajärven rannikon tansanialaiskylistä on osittain sosiaalipornoa, osittain karua realismia, osittain kaunista ihmiskuvaa. Oma mielikuvani samaisen järven pohjoisrannalta on valoisampi. Niilinahven on tosin pirunmoinen riesa kaikkien kolmen valtion alueella. Toista sataa kotoperäistä kalalajia on hävinnyt järvestä lopullisesti. Arvokkaiden ruokakalojen määrä on romahtanut isosuisen pedon hotkiessa. Niilinahvella voi olla evänsä pelissä myös eläinplanktonin vähenemisessä ja sinivihreiden levien lisääntymisessä piilevien kustannuksella. Jinjan kaupungissa Ugandassa paikallisia työllistää kuitenkin toinen ekologinen ongelma: vesihyasintti uhkaa valloittaa Victoriajärven ja tukkia voimalan turbiinit Owen Fallsin padolla, Valkoisen Niilin lähteellä. Tropiikissa biologiset vuorovaikutukset määräävät ihmisten elämänlaatua ihan eri tavoin kuin meillä keskileveyksillä. Itä-Afrikassa ihmiselämää syövät pienenpieni virus, krokotiilit ja maailman toiseksi suurimman järven syöksykierre märäksi erämaaksi. Meitä puree pakkanen ja viima. Kun Itä-Afrikka nousee esiin, pahimman kuvotuksen aiheuttavat aina eurooppalaiset. Kaivattu tekniikka tulee Päiväntasaajan Afrikkaan lähinnä Japanista ja muista idän talousihmeistä. Muut hyödykkeet ja koulutus saadaan Yhdysvalloista. Entisten siirtomaaisäntien Euroopasta tulevat yhä sikariistäjät - tai kuten tässä dokumentissa, asekauppiaat. Prostituoituja käskyttäneet venäläiset lentäjät muistuttivat minua Kenian Malindin saksalaisista sikaniskavaareista. Vaimot ostivat punottaville ylipainoisille miehilleen huoria ja jäivät sitten drinkki kädessään seuraamaan varhaisaamun sylitanssia hotellin terassilla. AIDS on arkipäivää, eikä eurooppalaisten seksinostajien ja uskonmyyjien toimet tilannetta ainakaan paranna. Dokumentissa paikallinen pappi ("hetero- ja homoseksuaalinen yhdyntä ovat syntiä!") ei tietenkään voi suositella kalastajille kondomia, sillä kumi on tuontiuskonnon mukaan vaarallinen. Ei vaikka muutaman sadan ihmisen kylästä 50 kuolee tulevan vuoden aikana AIDSiin. 17 September Mantsan maikkaOlen nimitellyt itseäni tähän saakka biologiksi tai biologian opettajaksi. Nyt yritän orientoitua uuteen. Minusta tulee talven ajaksi lähes puhdasverinen maantieteen opettaja. Yritän unohtaa pääosan biologiasta joksikin aikaa - jospa tilapäinen ero lapsuuden rakkaudesta toisi mukanaan vaikka uusia ajatuksia. Tikkurilassa on toki kaksi kurssia ympäristöekologiaa ja Klaukkalan aikuislukiossa mahdollisesti yksi kurssi ihmisen biologiaa, mutta muuten edessä on ensimmäinen tilaisuus keskittyä. Tai no. Ge-o-grafia tarkoittaa maan pinnan kuvaamista. Se tutkii asioiden ja ilmiöiden levinneisyyttä ja jakautumaan maan pinnan tasossa - spatiaalisesti. Maantiedettä on siis kaikki - siinähän keskityn! Lupasin joskus Porvoon aikoina kympin sille joka keksii jotakin joka ei ole maantiedettä. Ehdotettiin mm. kaukaista tähteä. No, se kuuluu humanistisen maantieteen alaan, sillä tieto tai ajatus tuosta tähdestä on jollain tavalla levinnyt maan pinnalle ihmisten päihin. Paras ehdotus toistaiseksi lienee maan keskipiste joka on tosin levinnyt maan pinnalle täsmälleen samoin perustein. Ympäristöekologiakin on suurelta osin eliömaantiedettä. Opettajalle maantiede antaa rajattomat mahdollisuudet, mutta uhkaa samalla pöhöttyneisyydellä, latteudella, sekavuudella ja informaatioähkyllä. Koska kaikki on maantiedettä, jokaisen opiskelijankin on väistämättä oltava alasta kiinnostunut. Jos ei ole, silloin ei kiinnosta elämä lainkaan. Jos harrastuksena on vaikkapa salibandy, maantieteen tutkielman voi tehdä salibandyn pelaajista tai heidän aivoituksistaan. Pitää vain muistaa kysyä: missä? Paikkatietojärjestelmätkin tulevat uuden opetussuunnitelman mukana kouluun, joten aiemmin hieman hampaaton oppiaine kasvanee vihdoin sekin aikuiseksi. Maantieteen alalla on lukemattomia lukemattomia kirjoja jotka saattavat viedä mukanaan. Nyt olisi tilaisuus perehtyä niihinkin. Tässähän saattaa seniilikin innostua. SipowiczTänään alkaa suosikkisarjani viimeinen tuotantokausi. NYPD Blue on saanut Suomessa käsittämättömän huonot katsojaluvut (kts. tuo merkintä suomalaisten älykkyydestä), vaikka se on paras poliisisarja kautta aikain. On! Niinpä se päättyy nytkin vasta maanantain puolella. Poliisisarja on onnistunut kun rikosten ratkomisesta tulee mauste, ja pääosassa kieppuu monitahoisten ihmissuhteiden verkko yhden tai muutaman tukipilarin varassa. Tässä sarjassa tuo tukipilari on Andy Sipowicz (Dennis Franz). Hän oli alunperin rääväsuu alkoholisti, rasisti, sovinisti, homofobikko ja ties mitä. Sarjan myötä hänestä on kuoriutunut luotettava ystävä, hyvä isä ja aviomies, vähemmistöjen puolustaja (äärikonservatiivisuutensa kuitenkin säilyttäen) ja hyväntekijä. Hyvä ja paha asuvat kuitenkin yhä samassa hahmossa kuten pitääkin. Andy on hyvin suomalainen mies vaikka sukujuuret ovatkin Puolassa. Muista näyttelijöistä parhaiten on onnistunut Jimmy Smits Bobby Simonen roolissa. Imelä David Caruso ei sopinut sarjaan ollenkaan. Kahta asiaa minä vain ihmettelen,: 1) kuinka fiksuja ameriikoissa ollaan, kun poliisitkin pesevät suomalaisen akateemisen väen tunneälyssä noin vain suit sait ja 2) millä eväillä Andy Sipowiczin näköinen kalju kyrmy on saanut sellaiset daamit kuin Sharon Lawrencen esittämä Sylvia Costas ja Charlotte Rossin esittämä Connie McDowell. Häh? IT-harhaKaikki eivät käytä tietokoneita. Pari päivää sitten sain Oxfordin yliopistossa toimivalta sihteeriltä sähköpostitse pyynnön.* Hänen professoris-esimiehensä haluaisi eripainoksen yhdestä viitisen vuotta vanhasta julkaisustani. Sain papereita alunperin vain 50 ja niistä pyydettiin postitse ehkä kymmenen. Loput heitin muuton yhteydessä paperinkeräykseen. Julkaisu on kovalevyllä pdf:nä.Tarvittaessa saan sen sarjan sivuilta reissun päältäkin. Niinpä laitoin jutun sihteerille liitetiedostona. Sain pian vastauksen: Hän haluaa eripainoksen. Tietokoneesta tulostettu ei ole sama asia. Mistä minä nyt eripainokseksi muutun? Onko mentävä lontoolaiseen divariin, ostettava lehti ja revittävä siitä muutama sivu irti? Eikö se ole tietokoneelta tulostettu koko pumaska alunperin? Tiedän kyllä että eripainoksiin liittyy paljon perinteitä. Ja että eripainosten vaihtaminen on yhteistyösopimukseen rinnastettava rituaali vanhassa hyvässä tieteessä. Mutta kyllä tämä nyt meni vaikeaksi. Elän ilmeisesti aivan liian lappusilmäisesti: sähköposti on minulle turhan usein itsestäänselvyys. Ja kännykkä. Elänkö IT-harhassa? * Tämä sattui hassusti vain muutama päivä sen jälkeen kun Jarkko kertoi professori Daviesista jolle osoitetut sähköpostit lähetetään sihteerille. Sihteeri printtaa sitten postin ja vie sen sitten vastattavaksi professorille. Lopulta sihteeri naputtaa käsin kirjoitetun vastauksen sähköpostiin ja lähettää viestin. Samaan vanhan liiton jengiin kuuluu myös suuresti kunnoittamani Peter Price, joka sentään lähetti ensimmäisen sähköpostinsa professori Tahvanaiselle jo 1990-luvun lopussa: Do you believe, I'm communicating in hyperspace! Kun myöhemmin lähetin eripainokseni Peterille liitetiedostona ja selitin että se aukeaa Acrobat Reader -ohjelmalla, Peter vastasi: My computer won't do acrobatics. Paskiaisen paljastinLueskelin sieltä täältä Richard Lynnin kirjaa Race Differences in Intelligence: An Evolutionary Analysis. Lynn tuli suomalaistenkin tietoisuuteen Tatu Vanhasen älykkyysjupakan yhteydessä. Richard Lynn on näistä kahdesta se aktiivisempi tutkija. Pakko myöntää että esitys on vaikuttava. Kritisoitavaa löytyy mm. epäilyttävästä tavasta jakaa geneettisesti yhtä puuta oleva ihmiskunta rotuihin, älykkyyden mittaamistavasta, eri tyyppisten kulttuurien vertaamisesta jne. Näihin Lynn näyttää vastaavan sen verran asiantuntevasti, etten osaa jatkaa kritiikkiä sen kummemmin. Itse en usko viittäkymmentä prosenttia hipoviin älykkyyden periytyvyyslukuihin. Mutta kysymys on silloin vain uskosta. Me suomalaiset olemme tyhmiä. Arja Konttilan väitöskirjan mukaan suomalaisten keskimääräinen ÄO on 96. Miehillä se on viisi pistettä korkeampi kuin naisilla. Meitä tyhmempiä ovat mm. bulgarialaiset ja irlantilaiset. Euroopan keskellä ollaan fiksuja, reunoilla tyhymiä. Yritän kovasti vastustaa kiusausta sijoittaa älykkyysluvut Kari Tikkasen laatimaan selvitykseen eurooppalaisten luonnontiedekäsityksistä. Huippuälykkäitä (ÄO yli 145) meillä on selvästi vähemmän kuin muissa pohjoismaissa. Olemme keskimäärin hyviä koulussa, mutta huippuja meiltä löytyy esim. matematiikassa varsin niukasti. Nokialassa insinööriainesta on hyvin vähän: vain joka viides mies ja joka kymmenes nainen ylittää 112 pisteen maagisen rajan. Jos olet rajan alla, et tule koskaan pärjäämään insinöörin vaikeassa hommassa. Minustakaan ei siis tulisi inssiä. Hyvä niin. Kaikkien kannalta. Kokonaan toinen asia on, mitä käyttöä älykkyydelle lopulta on. Kuten eilisessä YLE Teeman Tuntematon mieli -sarjan viimeisessä jaksossa todettiin, ihmiskunnan suuret keksinnöt ja tieteen saavutuksetkaan eivät ole välttämättä älyn, vaan autismin tuloksia. Ihmisen evoluutio ei ole äly- vaan yhteistyöpainotteista. Älykkäimmät jäävät helposti yksin kun eivät ymmärrä ettei toinen ymmärrä tai ettei häntä kiinnosta edes yrittää ymmärtää. Älykkyys ei takaa ihmiselle menestystä sosiaalisesti, mutta voi toimia varakkuuden tavoin pienenä osatekijänä nokkimisjärjestyksessä. Ihmisenä voit menestyä voit kolmella tavalla: 1) olemalla pidetty ja rakastettu, 2) olemalla arvostettu tai 3) olemalla pelätty. Onneksi luonnonvalinta on suosinut ensimmäistä vaihtoehtoa. Eikä älyä. Mielenkiintoista tässä älykkyyskeskustelussa ei ole se mitä tutkijat sanovat, vaan se miten ihmiset reagoivat. Sillähän ei ole objektiivisesti mitään merkitystä, onko joku älykkäämpi kuin toinen. Me vain arvotamme älykkyyden tyhmyyttä paremmaksi ominaisuudeksi. Tatu Vanhanen tuntuu aidosti yllättyneeltä, kun hänen tuloksiaan yritetään vääntää rasistisiksi. Hän ei ehkä ajattele asioita ollenkaan niin että ihmisten ominaisuuksista voisi johtaa peukalosääntöjä sille ketä pitäisi syrjiä ja ketä ei. Lynnin ja Vanhasen numeroissa ei sinänsä ole mitään rasismiin viittaavaa. Kun niitä vastaan hyökätään rasismikortilla, hyökkääjä tulee samalla paljastaneeksi oman rasisminsa. Hyökkääjällä on etukäteen arvostus jossa tyhmemmät ovat alempiarvoisia, rotujen välillä on huomattavia eroja ja ihmisten välisiä eroja voi käyttää syynä eriarvoisuudelle. Moralisoimalla paljastat todellisen luontosi. Moralisointiin houkuttelevat kysymykset toimivat paskiaisen paljastimena. 15 September TyölästäOn vaikeuksia rauhoittua. Päivä on ollut pikkutunneille saakka täynnä toimintaa. Aamulla byrokratiaa, esseiden lukemista ja valtiokokeiden pisteytystä. Tutkimusrintamalla tarkistin pari outoa korrelaatiota, luin yhden ravintoverkkoartikkelin netistä ja lähetin kaksi eripainosta vanhoista tutkimuksista - Kanadaan ja Japaniin. Sitten energiakeskustelua lukiossa ja taas byrokratiaa. Postin kautta kotiin ja oppituntien valmistelua. Äsken sain päivän työt pääosin valmiiksi. Joskus tuntuu että elämänsä voisi käyttää paremminkin. Kun tuntuu että olen muille ihmisille vain riesa enkä riehumisesta itsekään nauti, miksi riehun? Byrokratian sijaan voisin keskittyä opettamiseen. Windowsin kanssa seurustelun sijaan sijaan voisin käyttää aikani vaikka Katin kanssa sohvalla löhöillen. Ja puuntaimien nollatutkimisen sijaan voisin istuttaa metsää vaikka Keniassa. Ainoa vapaa hetki kuluneena päivänä oli oikeastaan vain tuon kiukkuisen blogimerkinnän kirjoittaminen. Työelämässä oleminen on hullun puuhaa. Mieluummin kävisin töissä.
Vielä ennen puoltayötä ehdin vastaamaan ystävällisesti pakistanilaiselle ekologille joka kertoi omista töistään ja ehdotti yhteistyötä. Tämän tyyppiset yhteydenotot kehitysmaista ovat melko tavallisia. Usein ideana on, että tutkija tulisi projektini rahoilla Suomeen ja tekisi täällä jotain meidän molempien intresseihin liittyvää. Valitettavasti minulla ei ole enää rahoja itsellenikään kuin muutaman kuukauden palkkaan. Intressit olisivat tosin nyt osuneet aika tavalla kohdalleen. Olisimme tutkineet kolmannen trofiatason (petojen) roolia puuntaimien menestyksessä metsän tuottavuusgradientilla (karuista reheviin metsiin) sekä Suomessa että Pakistanissa (onko siellä metsiä?). Joskus on ihmetyttänyt kun hyönteistutkimusyhteistyöstä on kiinnostunut tutkija joka itse selvittää norsujen käyttäytymistä vedenottopaikoilla. Niillä kun on tapana makoilla ihmisten lähteissä. Niillä elefanteilla. 14 September Pahan ja naisen palkkaNyt jupeloi, ja on pakko kirjoittaa vaikka ehkä pitäisi istahtaa ja hengähtää hetkeksi. Saan epäpätevän palkkaa vaikka olen pätevä. Sain vuonna 1997 Joensuun yliopistosta filosofian maisterin paperit joissa biologia oli pääaineena ja maantiede sivuaineena. Vuonna 2000 sain filosofian tohtorin paperit. Näihin sisältyi lisää biologian opintoja ja aineenopettajan pedagogiset opinnot sivuaineena. Näillä olen saanut pätevän opettajan palkkaa ja säälittävää tohtorilisää (noin 15 euroa parin tuhannen euron nettopalkassa) Porvoossa, Nurmijärvellä ja Järvenpäässä. Nyt Vantaalla paperit eivät kelpaa. Harmillisinta tässä on että perustelu on ihan pätevä - maisterin prujuista ei näy että opinnot vastaavat aineenopettajan pätevyysvaatimuksia. Mutta kappas. Todistus Joensuun yliopistosta maksaa 126 euroa kappale. Kun biologian laitos on eriytynyt omaksi tiedekunnakseen ja maantiede siirtynyt yhteiskuntatieteelliseen, asiaa käsitellään kahdessa tiedekunnassa, joista kumpikaan ei ole se josta sain todistuksen. Papereita tarvitaan siis kenties kaksi = 252 euroa. Nyt toivotaan vain että asia selviää jotenkin järkevästi. Minusta kysymys on kahden viranomaisen välisestä ongelmasta. Joko niin että toinen on antanut vääränlaisen paperin tai sitten toinen vaatii vääränlaista. Jostain syystä hihat palavat aina kun byrokratian kanssa tulee ongelmia. Mitähän ongelmia tutkijantyön virkavapauden kanssa on edessä? Prrkkll! Niin, se tällaisen epäpätevän lukion opettajan nettopalkka 20,9 kurssilla vuodessa on 1240 euroa kuussa (brutto taisi olla jotain vajaat 1600 ja jotakin). Sen voi kertoa, koska kuka tahansa voi sen palkkataulukoista tarkistaa ja kaikki samoilla papereilla evästetyt saavat saman palkan. Pätevyydellä, ikälisillä ja tohtorilisällä tilille lankeaa noin 1750 euroa (brutto baut 2450 euroa). Silloin kun tein töitä vuorokaudet läpeensä ja kaikkina viikonpäivinä peräsuoli puoli metriä roikkuen, bruttopalkka oli kaikkien herkkuineen 2850 euroa kuussa. Siitä suurempaa palkkaa olisin saanut vain ottamalla lisätunteja (fiksut rehtorit eivät tosin sellaisia anna) ja hoitamalla ne huonosti. Tai vanhenemalla yllättäen. Lukion opettajan keskipalkka on aika tarkkaan 3000 euroa. Minulle on edelleen käsittämätöntä miten naisten euro voi olla 80 senttiä. Opettajan työssä se ei ole mitenkään mahdollista. Työstä maksetaan. Ei sukupuolielimistä. Onko todella niin että tyhjää myyvissä firmoissa hyvät veljet maksavat toisilleen extroja ja nakertavat näin firman tulosta? Ongelmaan on ratkaisu. Ihmisethän eivät yleensä halua kertoa palkkojaan. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä: 1) heppu saa niin suurta palkkaa ettei se mitenkään vastaa työpanosta ja häntä hävettää, tai 2) hän saa niin pientä palkkaa että sen kertominen kutistaisi luuserin egon. Väittäisin että naisten alemman palkan ongelma poistuisi jos palkkatiedot olisivat kaikilla julkisia. Kahdenlaisen häpeän välille syntyisi dynaaminen tasapainotila. Porsaanreiäksi voisi jättää mahdollisuuden olla kertomatta bruttopalkkaa intimiteettisuojaan vedoten - silloin ansiotulon veroprosentti olisi 75. Tästä kertyvät verotulot voisi korvamerkitä yhteiskuntamme tärkeimpien ihmisten laariin: lastenhoitajille, luokanopettajille ja terveydenhuoltoalan väelle. 13 September OpissaKoulutuskeskiviikko. Opetushallitus järjesti paikkatietokoulutusta lukion opettajille. Syvempi perehtyminen aiheeseen on minulle hyödyksi sekä tutkimushommissa, opetustyössä että kirjaprojekteissa. Tuli siis tapettua vähintään kolme kärpästä. Luentoallergikkona kammosin etukäteen koko päivän mittaista istumista auditoriossa. Onneksi päivän valopilkku Tuuli Toivonen tartutti oman innostuksensa meihin kuulijoihin - iltapäivästä luennon kuuntelemista häiritsivät vain omat poukkoilevat ajatukset opitun erilaisista hyödyntämistavoista. Intoa jarruttaa hieman se, että ideoiden käyttöönotto maksaa rahaa. Tutkimuskäytössä osa aineistosta kerätään usein itse tai saadaan yhteistyökumppaneilta, ja spatiaalinen tilastotiede on lähes omaksuttavaa, mutta pro-ohjelmat ja laajemmat tietokannat maksavat hunajaa. Opetuskäytössä tarvitaan dataprojektori, tietokoneita, ohjelmia ja aineistoja. Monilla kouluilla ei ole oikein mitään näistä. Valtiovallankin olisi hyvä muistuttaa kuntia opetussuunnitelmasta: kun sellainen on kunta- ja koulutasollakin hyväksytty, opettajille tulisi antaa mahdollisuus noudattaa sitä. Valitettavasti on niin, että pelkällä liidulla se ei nykyisin onnistu. Iltasella piipahdimme vielä Jarkon kanssa kahdella huurteisella tsekkiläisellä Vltavassa. Tavoitteena oli lievittää informaatioähkystä turvonneen nupin jomotusta. Pelle Miljoona tuli julkisessa kulkuneuvossa vastaan - oli kasvanut tai sitten muistin Punk-Pöllön paljon pienemmäksi. Maalaispojalle Helsinki on elämys aina kun taukoa vierailuista kertyy useita kuukausia. Suomessa ei ole varsinaisia suurkaupunkeja, minkä luulen antavan Helsingille luonteenomaisen leiman. Kaupungissa yhdistyvät metropolin kasvottomuus ja pienen kylän yhteisöllisyys. Melu tosin häiritsee kerta kerralta enemmän. Aivan koulun ruokalan tai opettajainhuoneen tasolle ärsytys ei sentään kohoa. Mieluummin jättäisin kuitenkin äänen räyhäpopulaarimusiikkikonsertteihin ja kuuntelisin muuten vain punarinnan lirinää. Pieni sivuhuomio. Yhtä asiaa jaksan aina vaan ihmetellä tässä blogimaailmassa. Blogimerkinnöistähän ei yksityinen ihminen saa rahoja, vaan jotain aineetonta tyydytystä. Monet kolumnit ovat todenneet vaikeuksista saada itse kunkin blogille lukijoita tarjonnan kasvaessa. Täh? Monet bloginkirjoittajat ovat pohtineet ankarasti, miksi joitain blogeja luetaan ja toisia ei. Ollaan rivien välissä pahoillaan siitä että minun blogiani ei lueta - vaan toisia, paljon huonompia. Annetaan ohjeita siitä miten pitäisi kirjoittaa että luettaisiin. Täh taas? Miten sairas maailma voi olla että tällaiseen päädytään? Miten voidaan olettaa, että jos päätän tässä ja nyt tuhertaa pornahtavia höpöjä nettiin, jonkun pitäisi siitä kiinnostua? Kun kirjoittaja saa tuherruksestaan jonkinlaisen tyydytyksen, kirjoitus on silloin hyvä. Jos muut eivät siitä innostu, se on joko näiden muiden oma henkilökohtainen voivoi, tai sitten ei kenenkään. Kun itsetuntoa täytyy pönkittää ynnäämällä blogin lukijamääriä, ollaan vahvasti terapian tarpeessa. Tuohon jamaan tuupertunut itsetunto nujertaa synkän hahmon itsensä lisäksi myös lähimmät lähimmäiset. Sitä paitsi, oma napa on ruma joka tapauksessa. 12 September AtakitTieteen isoksi Deeksikin kutsuttu Richard Dawkins on katkeroittanut itsensä niin etten voi tuntea muuta kuin sääliä. Videossaan Dawkins julistaa uskonnot (erityisesti monoteistiset kirjaan nojaavat sellaiset) kaiken pahan aluksi. Dawkins on jo aiemmin syyttänyt kristillistä kasvatusta lasten henkiseksi pahoinpitelyksi - nyt pesään lisätään pökköä. Videota kommentoineet ovat yhtä reteitä lausunnoissaan: "The bible is an evil book, disguised as a "good book"! All religions are evil, they separate people and ideas and societies and countries and condone wars and religions hide themselves in evil doctrines. The bible and q'uran is a book condoning murder, rape, insest, slavery, sacrificing humans. The bible and q'uran should be destroyed immediately, before it destroys all of mankind!!!" (J.W. Weller). Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta tässä aletaan liikkua idioottimöykän rajoilla. On hyvä että typeryyksiä kritisoidaan, mutta kun asioilla tahtoo olla vähintään kaksi puolta. Tieteentekijän tulisi se sisäistää vai kuinka Richie-kuomaseni? Pamflettinsa jälkeen Jussi K. Niemelä jatkaa omaa taistoaan uudessa blogissaan. En edelleenkään ymmärrä sitä tarmoa jolla hän jaksaa murjoa yhtä alaa. Pakko myöntää että omakin käsitykseni naistutkimuksesta on sen katkeruuden ja väkivaltaisuuden takia melko negatiivinen, enkä minäkään pidä sen postmodernia poliittista siipeä likimainkaan tieteenä. Pienenä esimerkkinä - tieteen päivillä 2005 joku kysyi naistutkimuksen professori Tuija Pulkkiselta keskiasteen koulutusalojen tyttöistymisestä. Tämä ihmetteli miksi asiasta ollaan nyt huolestuneita kun koulut ovat olleet niin pitkään poikavaltaisia. Esi-isien synnit olisi siis tarpeen kostaa tuleville sukupolville. Vaikka koulutuksen tyttöistyminen ei minustakaan ole kummoinen ongelma, vakavasti otettava tutkija ei tällaista poliittisia kommetteja laukoisi. Mutta silti Jussi K. Jos jokin on merkityksetöntä, antaa sen levitä pölynä autiomaahan. Pakkoko tapella? Kylvää närää? 11 September ElintilastaMinua vaivaa ympäristö. Se missä ihmiset päivittäin oleskelevat, tekevät työtään tai yrittävät viihtyä. Tässä mielessä olen luultavasti äärimmäinen materialisti, sillä minusta fyysinen ympäristö on ihmiselle yhtä tärkeä kuin sosiaalinenkin. Päivittäin arjen maisema ihastuttaa tai etoo koulussa. Järvenpään ja Tikkurilan lukiot ovat satsanneet arkkitehtuuriin, sisustukseen ja välineisiin. Välitunneilla istutaan sohvilla, pyöritään netissä tai seikkaillaan modernin kirjaston hyllyjen väleissä. Kun tunneilla katsellaan filmejä, se tehdään DVD:ltä projektorilla kankaalle heijastettuna, monikanavaäänellä. Kun tulee aika syödä, se tapahtuu viihtyisässä kahviomaisessa tilassa. Tämä näkyy sekä opettajissa että opiskelijoissa koulumyönteisyytenä, hymynä. Opiskelijoita arvostetaan, heitä kohdellaan vertaisina. He ovat ansainneet viihtyisän ympäristön. Fyysisestä tilasta on tullut sosiaalinen tila. Ja sitten on tämä toinen ääripää. Nuhjuiset, kulahtaneet, ahtaat luokat. Vankilan käytävät. Sisustuksena liitutaulu, opettajan pölyiset sandaalit, ja kasaan koottuja pulpetteja ja tuoleja kaikissa 70-luvun oksennuksen sävyissä. Biologian opetusvälineinä pari täytettyä raatoa ja oransseiksi muuttuneita dioja suoraan natsisaksasta. Kymmeniä kertoja kopioista kopioituja nuhjuisia papereita. Opiskelijoille kerrotaan kaikin mahdollisin keinoin ettei heihin kannata vielä satsata. ...vanhempana sitten jos kasvatte kunnollisiksi. Piirtäisitte kuitenkin kirkkoveneitä seinään ellei seinän paskanvihreä sävy pakottaisi teitä kävelemään keskellä käytävää... Jos minulla olisi valta, räjäyttäisin 90% Suomen koulurakennuksista ja rakennuttaisin tilalle sellaiset joihin kehtaa kutsua tulevaisuuden toivot opiskelemaan kapinoinnin sijaan. Se kannattaa. Se on nähty. Raha ei ole ongelma - tyhjäkäyntisten korkea- ja ammattikorkeakoulujen tuloksissa sellaisen summan nipistämistä ei huomaisi kukaan.
10 September MikkikuviaHarjoittelin koulun mikroskopointia varten näytteiden kuvaamista. Digipokkarin (Canon Digital Ixus 700) objektiivi sopii näppärästi mikroskoopin (Konus Biorex-3) okulaareihin. Lisävarusteina kovaan hintaan saatavia sovittimia ei välttämättä tarvita. Digipokkarin terävyysalue on niin laaja, ettei tarkennuskaan ole ylivoimaista - en tosin onnistunut saamaan yhtään omasta mielestäni riittävän terävää kuvaa. Lilliputtimaailman kuvaamisesta voisi tulla ihan kelpo harrastus.
09 September Hullu timantti Pink Floydin Pulse on massiivinen konsertti. Videolle epähuomiossa kuvattu filmi kohisee ja tärisee, mutta ääni on erinomainen. Soitto kulkee kuin suoraan levyltä ja show hämmentää vaikka ei ole juuri viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut. Millainen Pink Floyd olisi jos Syd Barrett olisi jäänyt muonavahvuuteen? Tuskin dinosaurusta olisi enää olemassa. Barrettin kootut nauhat Opel-levyltä kertovat, ettei Syd kykene tai halua soittaa samaa kappaletta kahteen kertaan samalla tavalla - saati sitten 35 vuoden ajan. Syd Barrett ehti tekemään Pink Floydin kanssa vain yhden levyn (The Piper at The Gates of Dawn), mutta jäi silti palvottuna hahmona rockmusiikin historiaan. Sitten LSD:n ja orastavien mielenterveysongelmien yhdistelmä teki tehtävänsä ja yhtä sointua räpsyttelevän neron rinnalle täytyi palkata kurinalaisempi David Gilmour. Barrett yritti viritellä soolouraa, mutta muutti rahojen loputtua erakoksi äitinsä kellariin ja katosi maailmasta. Kun Barrett ilmestyi Shine on Your Crazy Diamond (SoYcD) -levytyksiin, pulskistunutta ja kaikki karvansa kulmakarvoja myöten ajellutta ex-tähteä ei tunnettu. Myöhemmin sama kummajainen ilmestyi The Wall -elokuvaan Bob Geldofin hahmossa. Loput 30 vuotta oman etunimensä takaisin ottanut Roger Barrett eli legendana, ja liioiteltuna taruna "maailman luovimmasta taiteilijasta". Hän menehtyi 7.7.2006. Ja mikä oli se mielisairaus joka heitti hänet sivuraiteille? On veikattu kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kaikille luoville ihmisille tarjottua Aspergerin syndroomaa. Itse olen taipuvainen uskomaan Barrettin sisarta; ei hänellä mitään sairautta ollut - hän oli vain luovalla tavalla erilainen ihminen. Ei meidän kaikkien tarvitse olla hulluja (tai nykyisin mielenterveyskuntoutujia).08 September Bias Miehet ja naiset ajattelevat asioista eri tavalla. Ja suhtautuvat maailmaan usein ennustettavalla tavalla eri tavoin. Tutkijat eivät ole työssään poikkeuksia tästä. Tänään sähköpostinkantajan tuoman artikkelin mukaan miehet ja naiset saavat erilaisia tuloksia tutkiessaan eläinten käyttäytymistä. David M. Marsh ja Teresa J. Hanlon ovat selvittäneet muutama vuosi sitten miesten ja naisten eroja näiden mitatessa (tarkkaillessa) punaselkäsalamanterien (Plethodon cinereus) käyttäytymistä (Animal Behaviour 68: 1425-1433). Tutkijat ovat vääristymistä huolissaan, sillä ihmistä liiaksi muistuttavien kädellisten tutkimuksissa miehet ovat sympatiseeranneet koiraita ja naiset naaraita. Tutkimuskohteen valinnassakin on eroja sillä aiemmin tehdyn selvityksen perusteella naiset haluavat tutkia erityisesti nisäkkäitä (vähän yksilöitä tutkittavana, yksilöiden käyttäytyminen toiselle nisäkkäälle helpommin tulkittavaa, empatia tutkimuskohdetta kohtaan), kun taas miehet tutkivat mieluummin lintuja ja hyönteisiä (vaikeasti tulkittava käyttäytyminen, paljon yksilöitä eli paljon numeroita dataan analysoitavaksi).Tutkimuksessa kumpikaan sukupuoli ei tunnistanut salamanterien sukupuolta käyttäytymisen perusteella. Ryhmä joille sukupuoli kerrottiin tulkitsi sekä naaras salamanterien käyttäytymisen agressiivisemmaksi. Oltiinko epätietoisuudessa varovaisempia "väärien tulosten" pelossa? Naiset ennustivat etukäteen naarassalamanterien olevan tehokkaampia saalistajia, ja saivat myös empiirisesti tämän suuntaisia tuloksia. Miehet puolestaan ennustivat koirassalamanterien käyttäytyvän aggressiivisemmin, ja saivat myös tätä tukevia havaintoja. Mitä tästä opimme? Naisiin ei pidä luottaa. Eikä miehiin. Eikä yksittäisiin tutkimuksiin. |
|
|
