|
Spaces home  MixmaailmaPhotosProfileFriendsMore |  Tools   |
MixmaailmaVerkkopäiväkirja syvistä kysymyksistä. Vastaukset syvältä myös.
|
August 27 Pikselisota Canon jatkaa megapikselitaistoa uudellaan mallillaan, ja verkko on jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen tursullaan ensivaikutelmia. Monet odottelivat noin 15 megapikselin seuraajaa 5D mallille, mutta Canon laittoikin markkinoille ensin 50D:n. Kennon koko ei ole kasvanut 40D:stä, joten sekaan survotut 5 miljoonaan lisäpikseliä ennustaa lisääntynyttä kohinaa. Canonin sisäpiiri on kuitenkin kertonut 50D-mallin kohisevan ISO 3200 -herkkyydellä jopa vähemmän kuin 40D herkkyydellä ISO 1600. Jos tämä pitää paikkansa, Canonin insinöörit ovat kyenneet ihmeeseen. Uusina ominaisuuksina runkoon on saatu lähes yhden megapikselin kolmetuumainen näyttö ja hieman parannettu kuvausnopeus. Monien toivoma dynamiikka ei sen sijaan ole lisääntynyt. Käsittääkseni Canon yrittää ehdottaa 50D:n kaveriksi samaan aikaan esiteltyä EF-S 18-200mm 1:3.5-5.6 IS -objektiivia. Tästä on kuitenkin minun mielestäni turhan säästämisen varjolla jätetty pois Canonin toimiva USM-moottori, ja tarkennusta hoitaa meluisa ja löpsympi mikromoottori. Kun edellinen runkomalli 40D ehti olla markkinoilla alemman ammattilaissarjan kärkenä vain noin vuoden, Canon tuntuu etenevän sekä runko- että objektiivimarkkinoilla kovin hätäisesti. Syy on tietysti kilpailija Nikon joka tyrkyttää samanaikaisesti kaiken muun ohessa 12.3 megapikselin mallia D90, jonka erikoisuutena on ensimmäisenä järjestelmärunkona videotallennus. Kamera jossa laadukas ja monipuolinen optiikka on vaihdettavissa, ja korteille tallennettavissa huippulaadukkaiden still-kuvien lisäksi myös HD-tason (1280 x 720 pikseliä) videota, on jo melkoisen monikäyttöinen vekotin jopa ammattilaisten tarpeisiin. Puhelimena kumpaakaan ei sentään voi käyttää. Hintaa molemmilla on riittävästi, joten teen vain näitä ikkunaostoksia.RaatojaYmpäristöekologian kurssi kävi kokemassa pyydyksensä. Kerrankin olin onnistunut kasaamaan koko ryhmälle tarvittavat tilpehöörit teesiivilöistä pinsetteihin. Harsokankaat heräsin silppuamaan yötuimaan Otson pukliräteistä. Odotettuja virhelähteitäkin saatiin mukaan enempiä pyytelemättä, ikävimpänä itsetuhoiset pikkunisäkkäät. Yleensä vastaavaan pyydysmäärään harhautuu yksi tai korkeintaan muutama lähisukulainen. Nyt peltohiiriä, peltomyyriä ja päästäisiä retkotti mukien pohjilla parisenkymmentä. Sisiliskoja pyytöihin oli tuupertunut muutama, samoin vesiliskoja. Kun selkärankaiset oli haudattu, saatiin selkärangattomat sentään laskettua. Tunnin lopuksi laskettiin Shannonin diversiteetti-indeksi jokaiselle pyydykselle. Huomenna vertaillaan koko ryhmän tuloksia ja päästään aloittamaan tutkimusraporttien laadinta.
August 26 C < r · BOtso nukkuu huonosti. Heräilee vähän väliä, nousee istumaan ja itkee. Ei osaa nukahtaa uudelleen ja säikähtää sitä. Joskus auttaa vain hiljainen kehotus: Nuku vaan. Joskus auttaa tutti, joskus kevyt paijaus, joskus ei oikein mikään. Levottomat yöt eivät tunnu haittaavan Otsoa itseään. Aamulla hän herää hymyillen, ja lähtee kiljahdellen töntteröimään purppuraisena valkenevaan hauvojen, tyttöjen ja autojen maailmaan. Tuntuu silti pahalta tuntea pienen hätä. Nukahtaminen on vaikeaa ja yöt repaleisia. Päivät kuluvat henkisesti hoiperrellen. Miten paljon sydäntä raastaakaan sitten kun Otso tuntee tiedostaen kipua joka jättää arven. Kun rokko riuduttaa, lääkäri paikkaa tai tyttöystävä hylkää. Voi sinua; rakas, raateleva Hamiltonin sääntö. August 24 London CallingLoppuivat. Päättäjäiset olivat avajaisten rinnalla varsin huolettomasti rykäisty pakkopulla. Pokkareiden salamavalojen välähdykset tarjosivat sentään vielä yhden maailmanennätyksen - samalta stadionilta otettujen epäonnistuneiden kuvien määrässä. Takana on joka tapauksessa kaikkien aikojen parhaiten järjestetty olympiaurheilutapahtuma, jolle Jacques Roggen varovainen exceptional ei anna riittävästi arvoa. Kyllä tuonne seuduille työpaikkansa luovuttaisi. Jos siellä kyetään prässäämään kännykänkuoria, kai maantieteen ja biologian opetuskin sujuisi. Poliittisesta maantieteestä pekingläiset saivat ainakin tehokkaan intensiivikurssituksen. Kun kaikki länsimainen on lopulta rahdattu Kiinaan, kiinalaisetkaan eivät enää voi jatkaa naapurikansojen alistamista, vaan toimivat maailmanpolitiikassa rauhanomaisesti Yhdysvaltain ja Venäjän esimerkkiä noudattaen. Tulevaisuus ei sen sijaan näytä hyvältä. Ennen Pekingin kisoja lontoolaiset olivat saaneet aikaan vain satoja tuhansia puntia maksaneen logon, jonka tavoitteena on kosiskella nuoria, mutta jota kaksi kolmesta nuoresta pitää lähinnä vastenmielisenä. Nyt näytettiin eurooppalaista osaamista pikkukinuskeille. Ensin Lontoon pömppämasuinen pormestari lampsutteli estradille puvuntakki auki, käsillään takintaskujen pohjia kaivellen. Sitten paikalle ajettiin dösä, josta tuli teini (luultavasti korvasi jonkun rumemman), tuntematon iskelmälaulaja, fossiloitunut kitarasankari ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, joka osui palloon. Voi olla että näen kesyn olympiaisännän eksoottisen jännityksen jälkeen turhan hämärässä valossa, mutta minusta Lontoon olemus kisäisäntänä vaikuttaa Joe Strummerin krapula-aamulta. Kun Juan Antonio Samaranch TV-kuvista ilmenevän viriiliytensä turvin palaa olympiakomitean puikkoihin, hän ei valitettavasti voi toistaa aikaisempia puheitaan. Best ever joudutaan korvaamaan sanoilla jolly good. Mutta urheilijathan kisat tekevät. Eikä Kiinan tilannekaan näyttänyt hyvältä neljä vuotta sitten. Eikä Ylen happamissa dokumenteissa edes kisojen aikana. Minä ainakin aion jatkaa vielä neljä vuotta. Tähtäin Lontooseen. Kuka pärjää?Piti naputella hieman numeroita SPSS-taulukkoon. Ei tarvitsekaan. Ylösalainen John Wilkins naputteli, ja piirsi tuloksen pylväiksi: olympialaisten mitalitaulukko väkilukuun suhteutettuna (pistesumma olisi kenties toimivampi muuttuja, mutta sellaista taulukkoa ei ilmeisesti ole vielä annettuna otettavaksi). Moni varmasti kritisoi tällaista vedoten kolmen urheilijan tai yhden joukkueen maakiintiöihin. Jos kenialaisia pääsisi pitkänmatkan juoksuihin kymmenen, he olisivat kaikki loppukilpailussa, ja ainakin kolmelle sattuisi mitaliin riittävä hyvä päivä. Suuressa populaatiossa jakauman hännät ovat kuitenkin pidemmät ja turpeammat, joten suuren kansan terävin kolmikko pitäisi olla todella terävä ja kärkeä pitäisi riittää kaikkiin lajeihin. Tulokset ovat lohdulliset, sillä kaikki eivät näytä jyräävän massalla. Kärjessä on Jamaika, jossa nopeita geenejä kantavat ihmiset ymmärtävät siirtyä "opiskelemaan" Yhdysvaltoihin runsaiden resurssien ääreen. Toisena on Bahrain joka ottaa valikoidusti maahanmuuttajia. Pronssille sijoittuu Mongolia jossa muutama jurottaja onnistui pieksämään useamman iloluontoisemman: mitalilajeina ammunta, nyrkkeily ja judo. Neljäntenä on vähäväkinen, mutta sympaattinen etelänaapurimme. Tämän jälkeen listasta alkaa löytyä minun suosikkejani: Uusi-Seelanti, Australia, Norja, ehkä myös Tanska, Hollanti ja Sveitsi. Näiden kansojen ihmisistä syntyy helposti raikas mielikuva terveyttä uhkuvista iloisista ulkoilmaihmisistä. Taloudellista tasa-arvoa tavoitteleva hyvinvointiyhteiskunta näyttää toimivan. Luulen että Wilkinsin kuvion esittämällä on globalisoituvassa maailmassa yllättävän suuret seuraukset. Massa, voima ja uho eivät ole tie menestykseen. Ei liioin ideologiaan nojaaminen. Vaan surffaripummin tai Jarno Ahman elämänasenne. Ainakin toivon niin. Voi tätä sisäistä ristiriitaa. JuurilleArvasin. Kun akatemian rahoitus päättyi, kiinnostuin tutkimustyöstä uudelleen. Räpellän loppuelämäni pieniä tutkimuksia ilman kiirettä, kissanristiäisiä, pakkososiaalisuutta, paperisotaa, tulosvastuuta ja raha-ahdistusta. Viimeisin ajatus liittyy pieneen metallinvihreään kovakuoriaiseen, erityisesti sen toukkiin. Keräsin aineistoa tästä jo väitöskirjaani, mutta kokeet eivät koskaan päässeet päivänvaloon. Pajunviherkaivertaja (Phratora vitellinae) syö sekä aikuisena että toukkana väkevänmakuisten pajulajien lehtiä, jotka eivät tunnu muille hyönteisille kelpaavan. Yksi väkevyyden aiheuttavista yhdisteistä on salisiini, josta toukkien nerokas aineenvaihdunta ei ole moksiskaan, vaan rakentaa myrkystä salisyylialdehydiä. Tätä toukat erittävät häirittynä selkäpuolensa rauhasista vahvasti amaretolle tuoksuen. Toukkien erite puistattaa useimpia petoja, joten vitellinaen evoluution kohti yhä väkevämpiä pajuja on ajateltu johtuvan juuri tästä puolustuksesta: mustuvapajulla toukat ovat paremmassa turvassa kuin kiiltopajulla. Vaikka Nathan Rankillä ja Alfred Köpfillä vahvistetetun joensuulaistiimin työ onkin klassikko, en suostu kokonaan nielemään tätä selitystä. Toukat nimittäin myös kasvavat väkevillä pajuilla nopeammin ja suuremmiksi. Salisyyliadehydin valmituksesta toukat muun muassa saavat sivutuotteena sokerin, joka on käytettävissä energiaksi. Koskaan ei myöskään ole tehty riittävän laajaa koetta jossa vitellinaen toukat olisi altistettu koko petoyhteisölle. Muurahaiset esimerkiksi kavahtavat salisyylialdehydiä, mutta ne kohtaavat vitellinaen toukkia oikeastaan vain kirvakolonioiden lähettyvillä. Kun pyhä lehmä on lähellä, murkut vippaavat kaiken yli laidan. Kenties pedot eivät olekaan vitellinaen evoluution kuski? Toinen ajatus nousi aina inspiroivilta Yyterin sannoilta, rantavehnän ja suola-arhon voimasta ankkuroida hiekkaa. Lukiossa voisi tehdä kokeita savea sitovan kasvillisuuden merkityksestä Uudenmaan jokien uomien muokkaajana. Aihe yhdistäisi sopivalla tavalla biologian ja maantieteen, ja kun rannalla ollaan, mielenkiintoa on helppo laajentaa sekä rannan että veden suuntaan. Jos työhön onnistuttaisiin saamaan hyväntahtoinen sponsori, voisimme laajentaa maatalouden ravinnekuormituksen suuntaan.
August 23 SäröjäOlympialainen huippu-urheilu on parhaimmillaan kaunista ja jännittävää. Kajakkimelonta on kaunis urheilulaji. Inkkari yksi rumimmista, vaan ei ruma. Miekkailu on jalon kaunista, purjehdus puhtaan kaunista. Taitouinnissa on paljon silmää kiehtovaa siinäkin, mutta pyykkipojat nenässä pilaavat kaiken. Rumaa olympialaisissa on ollut ainoastaan ihmisoikeusaktivisti-idioottien tuhansien kilometrien päästä kantautunut tekopyhä kitinä. Jännitystäkään ei ole puuttunut. Naisten keihäänheitto ja pituushyppy olivat huikeaa draamaa (valokuvaajien tietotoimiston mukaan keihäänheitto oli myös kaunista, tosin vain alkuerissä). Eilen luulin seuraavani ensimmäistä tylsää kilpailua, mutta australialainen mies, australialaisen miehen näköinen Steve Hooker pelasti senkin. Tänään se sitten tapahtui. Miesten jalkapallon loppuottelu oli puuduttava. Heti ensimmäiset kosketukset palloon osoittivat Nigerian heikommaksi, valitettavasti. Miesten 800 metrin finaali oli riemastuttava vain koska kenialaiset pärjäsivät. Samaan aikaan ringin sisällä otettiin pohjakosketus. Miesten keihäänheitossa Jan Zeleznyn jälkeen kenttiä hallinnut Andreas Thorgildsen oli tyrmäävän ylivoimainen. Ikävintä oli se että ennakkoon hehkutetut bileet latisti suomalainen rukoileva lammas - tai karitsaksihan hän itseään kutsunee. Ainars Kovals, Tero Järvenpää ja Teemu Wirkkala pelastivat mitä pelastettavissa oli. Toivottavasti meno vielä piristyy. Naisten lentopallon loppuottelu Brasilian ja USAn välillä näyttää lupaavalta. Ja huominen miesten ottelu lupaavalta revanssilta. Suomalaista sisua nähdään kilpakentillä aina kun jenkit ja aussit ovat mukana. Puolet YLEn galluppiin vastanneista piti olympiakisojen lajimäärää liian suurena. Kieltämättä kultamitalikasojen jakaminen eri asennoissa uiduille kaikenmittaisille matkoille tai erilaisille tavoille aja ympyrää polkupyörällä tuntuu erikoiselta samalla kun joukkuepeleissä jaetaan vain yksi mitalisatsi kahden viikon urakan jälkeen. Minusta tursuava diversiteetti on kuitenkin se suola joka nostaa olympialaiset kaikkien muiden urheilutapahtumien yläpuolelle. Kun maailman merkittävin maahockeyturnaus jää runsaudenpuutteessa vähälle huomiolle, nousee samalla yllättäen myös kyseisen turnauksen arvo. Uudet lajitkin vaikuttivat oikeilta valinnoilta. Kymmenen kilometrin avovesiuinti on laji jossa Michael Phelpsin olisi pitänyt pärjätä ollakseen kaikkien aikojen olympiaurheilija. BMX on fyysisesti vaativa ja kiehtova ekologinen vaihtoehto moottoriurheilulle. Baseballia ja softballia ei luultavasti tule ikävä. Tilalle olisi tyrkyllä rullaluistelua, karatea, squashia, rugbya ja golfia. Tilavimmat ekolokerot olisivat tarjolla rullaluistelulle ja golfille. Budolajeja on ohjelmassa jo muutama, sulkapallo vie osan squashin tilasta ja rugby on sittenkin harvojen herkku. Kunhan eivät sauvakävelyä valitse. August 20 Tulen hiipuessa Olympiatulen hiljalleen hiipuessa ajatus karkailee jo kokonaisuuteen. Olympialaiset ovat olleet minulle rauhoitusaikaa jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Moskovan boikottikisoista muistan tosin vain päättäjäisissä itkeneen Miša-karhun, ja kilpailijoista Tomi Poikolaisen, Päivi Meriluodon, Pertti Karppisen, veritankatun kalmankalpean Kaarlo Maaningan ja viikinkipurjehtija Esko Rechardtin. Olin silloin vasta kahdeksanvuotias luontoharrastajapoika, josta oli hyvää vauhtia tulossa se ressukka joka jää jäljelle kun joukkueita huudetaan. Los Angelesin imeliä vastaboikottikisoja seurasin jo aktiivisemmin. Avajaisiin tultiin räväkästi reppuraketilla. Sotilaallinen jäykkyys oli vaihtunut lerjuiluun. Sponsoreitakin vilahteli ja ammattilaiset pääsivät mukaan karkeloihin. Itämaiden isomahaisten miesten puuttuessa jetsoni Juha Tiainen vei moukarikultaa, kikkarapäinen Arto Härkönen voitti keihään, Karppinen teki sen taas ja Jouko Salomäki paini pohjalaisittain. Soulista lähtien olen ollut pariviikkoisen naulittuna ruudun ääressä. Mielenkiinto on kohdistunut yhä vähemmän suomalaisten suorituksiin. Minua on kiehtonut eksoottisempien lajien ohella massiivisen vyörytyksen puhdas tunnelma. Suuri on olympialaisissa kaunista ja monimuotoisuus suola. Kentillä ja niiden reunoilla on suvereeneja suoriutujia ja sankareita, mutta myös huijareita, ääliöitä, pelkureita ja ressukoita. Jos olympialaisista seuraa vain muutamaa tuttua lajia, vain muutamaa raatokärpäslauman suosimaa huipputapahtumaa tai vain oman kansan menestystä, menettää kaiken oleellisen. Olympiatunnelma rakentuu kokonaisuudesta, sen tavoittamattomuudesta. Pekingin kisoissa ennennäkemätöntä on lisäksi käsikirjoitus. Vastaavaa draamaa en muista nähneeni aiemmin. Vaikka kyynistyin, luotan ammattitaitoisiin selostajiin: ei tällaista kukaan osaisi kirjoittaa.Mitalitaulukko näyttää odotetulta, vaikka Kiinan kultamitalien määrä onkin yllätys. Kreikka doubattiin huippukuntoon Ateenan kisoihin, mutta Kiina näyttää tehneen saman soveliaammin keinoin. Steroidipitoisten voimalajien lisäksi Kiina on menestynyt myös kehon- ja mielenhallinnan lajeissa, sekä joukkuelajeissa, mikä kielii lähinnä lahjakkuudesta, uutteruudesta ja keskittyneisyydestä. Liu Xiangin tapaus tosin näytti niin halvalta peittelyteatterilta, etten oikein tiedä miten suhtautua. Joko kaverin pää pehmeni tai si | ||||||||||||||||||||||||||||||
Profile
Blog
Photos
Lists
Friends
